Kevät on, ja läpi ristikkoin
henkäys käy eteläisen tuulen.
Siintää taivas sinihattaroin,
Kottaraisen vihellyksen kuulen.
Kevät on. Mä kiipeen ikkunaan.
Katson, kuinka niityn ojat kiiltää.
Metsään kaukaisehen varjojaan
valo heittää, sydäntäni viiltää.
Kevät on, ja väki juhliva
valtatietä kulkevi nyt kiirein.
Sävel kaikaa tuttu, tenhoisa,
joukot kokoontuu luo punaviirein.
Kevät on. Mä painun koppiin taas,
elävältä haudatun se kätkö.
Kottarainen soita laulelmaas,
punavangin mielen ymmärrätkö?
Kevät on. Mä teitä tervehdän
kulkijoita luona punavaatteen.
Yksinäisyys sellin hämärän
hetkeks unohtuu, kun muistan aatteen.