-- Ylös! -- Ylös! Kaivosten valvoja, suuri Tai-Lane, tahtoo laskea
orjansa! -- Ylös! -- Ylös!
Se viilteli selkäpiitä.
Naapurini oli noussut, ylt'ympäri kuului kuhinaa, kiroilua, itkua ja
ulvontaa. Tänne tullessani olin arvioinut joukon viideksisadaksi; nyt
_tunsin_, että niitä oli kymmenentuhatta.
-- Ylös! -- Ylös! jyrähti ääni toistamiseen, ja jonkun matkan päässä
syöksähti maahan huikaiseva valopatsas.
-- Toveri! sanoin, ojentaen käteni pimeään.
-- Varo tallautumasta, kun vyöry tulee, tokaisi ääni.
Samassa tunsin kohinan ja läähätyksen lähenevän. Se tuli yhtaikaa joka
suunnalta, suhahti ohitsemme tuhatsuisena hirviönä ja antoi minun
käsittää, että joka suuta vastasi neljä hillittömästi huitovaa raajaa.
Ilman varoitusta olisin jo maannut maassa, sensijaan että nyt säästyin
siitä parilla kuperkeikalla. Valopatsasta vasten kuvastui hurjasti
vitveltävä orjaparvi, ja jälkijoukko sadatteli maassa vaikeroivia
poloisia.
-- Kao-Jama! tärähti kuin ukkosena valopatsaan yläpäästä.
-- Kao-Jama, piipitti ääni äkkiä syntyneen hiljaisuuden vallitessa, ja
patsaan loimussa kohosi tumma naama vasten valoa.
-- Je-Sai! tärähti jälleen.
-- Je-Sai. -- Ja toiset kasvot tuijottivat kirkkauteen.
Kompastuin itkevään olentoon.
-- Toveri! sanoin pidätellen. -- Tämä on nainen.
-- Anna olla!
-- Mutta jos --
-- Tolvana! Tai-Lane voi huutaa sinun nimesi. Väristen seurasin hänen
kintereillään.
-- Entä jos huudetaan tuota naista? sopersin joukkoon tunkeutuessamme.
-- Joka on elossa, se tulee, ja joka ei tule, se ei ole huomenna elossa.
Pasuuna törähteli yhä tiheämpään, ja minulla oli täysi työ pysytellä
toverini lähettyvillä tässä joka huudon perästä hurjasti elävässä
lihamassassa.
-- Shi-Kai!
Minä kohotin päätäni.
-- Shi-Kai, vastasi voimakas ääni, ja karkeatekoinen jättiläinen seisoi
ylpeänä loimussa.
Toverini töykkäsi kylkeeni.
-- Jättiläinen, sanoin, arvaten hänen tarkoituksensa. -- Mutta minusta
liian vanha.
-- Elä sano sitä hänelle, varoitti Neo-Hoo eikä sen koommin virkkanut
mitään.
Tuokioksi kiivas liikehtiminen katkaisi keskustelun, ja juuri kun
jälleen yritin sitä jatkaa, törähti korkeudesta:
-- La-Li!
Minä en unohda sitä silmänräpäystä. Salamana iski tajuntaani, että
kenties juuri La-Li virui tuolla kaivoksen soralla -- ja samassa hento
naisvartalo solahti valoon.
-- La-Li, helähti ääni, jota en tahdo kuvata. Ja siron kaulaviivan
kannattamat vielä sirommat kasvot syöpyivät syvälle tajuntaani.
Vasta parin, kolmen uuden nimen kaiuttua huomasin, ettei La-Li enää
ollut siinä. Hän oli jonakin tämän hirvittävästi nytkähtelevän
lihamöhkäleen jäsenenä, kenties jossakin aivan lähelläni. Ja minä
keinuin tässä möhkäleessä kuin painajaisunen helmassa.
-- Kian-Sai? -- -- Kian-Sai. --
-- Pa-Hea! -- -- Pa-Hea. --
-- Neo-Kun! -- -- Neo-Kun. --
-- Lao-Koo! -- --
No? -- Vasta tahdin keskeytyminen minut herätti. Pasuunan ääni leikkasi
vielä korvakalvoani.
-- Pois tieltä! sanoin ravistaen möhkälettä.
-- Sinä et pääse, kuulin naapurini äänen.
-- Enkö!
Tunsin, että möhkäle tutisi ympärilläni. Puoleen ja toiseen painoin
sen kiinteätä lihaa; sain iskuja ja annoin iskuja, kunnes hillittyjen
sadatusten paisuessa luiskahdin piirin keskelle.
-- Lao-Koo, sanoin sulkien silmäni huikaisevassa hohteessa.
-- Lao-Koo! olin kuulevinani hiljaisen helähdyksen. Ja sitten uusi
törähdys sai minut jättämään paikkani nyyhkyttävälle vanhalle naiselle.
-- Siinä oli lihaksia! tajusin jonkun sanoneen.
-- Hän on tulokas, vastasi toinen.
-- Hän tuli meidän mukanamme, liitti kolmas.
-- Montako tonnia hänellä on?
-- Mitä sanoit? Shi-Kailla on vain viisitoista --
-- Tuliko hän tännepäin?
Kumma kyllä. Möhkäleen surina oli kiihtynyt, mutta se hajautui kuin
huuru. Pasuunan törinä nieli kiistelyn tonnimäärästä, ja tuossa
tuokiossa huomasin olevani pahimman tungoksen ulkopuolella.
Tunsin, että joku seurasi minua kintereilläni.
-- La-Li! olisin mielelläni huutanut, mutta en tohtinut korottaa
ääntäni. Loitolta olin tuntevinani paikan, missä hän eilen oli
työskennellyt. Sinne suuntasin haparoivat askeleeni.
Mutta siellä ei ollut sieluakaan.
Potkaisin löyhää maata jalallani. Sorasta lähti fosforimainen valo kuin
tuhansista kissansilmistä. Töyhälsin uudelleen ja tavoittelin suurinta
niistä kädelläni.
Nyt ymmärsin. Se oli sormenpään kokoinen kova kappale: se oli valkoista
metallia.
Siis juuri tätä suuri Tai-Jeo tarvitsi. Tätä tarvitsivat Tshung-Kingin
asukkaat. Ja -- minä vapisin innosta -- tätä tarvitsi myöskin Tai-Mason.
Nyt käsitin, miksi sitä pimeässä louhittiin: valossa sitä epäilemättä
oli vaikea löytää.
Lähelläni liikahti varjo. Kohotin katseeni, mutta hohde oli heikentänyt
näköni.
-- Lao-Koo! sanoi voimakas ääni. -- Sinäkö olet Lao-Koo?
Äänestä en voinut erehtyä.
-- Minä, sanoin lyhyesti.
-- Ja aiotko kaivaa tässä?
-- Miksen kaivaisi.
Kuului röyhähdys, josta ei puuttunut uhkaa. Vieras jalka töyhälsi
soraa, ja fosforihohde valaisi tukevan reiden ääriviivaa.
-- Tiedätkö, kuka on Shi-Kai?
Minua suututti.
-- Kaikesta päättäen se olet sinä, sanoin, muistaen äskeisen naapurini
varoituksen, -- mutta en käsitä sen tiedon tärkeyttä. Onko tämä paikka
kenties sinun?
-- Lao-Koo! röhelsi ääni. -- Jokainen tässä kaivoksessa tietää, kuka
on Shi-Kai. Ja jokainen tietää myöskin, että hän saa kaivaa siinä ja
siinä, _jos_ Shi-Kai sen suvaitsee.
-- Onko se Tai-Lanen määräys?
-- Se on Shi-Kain määräys.
-- Vi niin, ja salliiko Shi-Kai minun kaivaa tässä?
-- Ei.
Minä punnitsin hetken aikaa. Silmäni alkoi jo eroittaa miehen
ääriviivat. Ymmärsin, että tilanne oli liian kireä voidakseen jäädä
puolinaiseksi.
-- Shi-Kai, sanoin, -- minä kaivan tässä, kunnes joku toinen sanoo,
että tämä on hänen paikkansa.
-- Lunarian piina! röhisi ääni. -- Etkö ymmärtänyt, että minä, Shi-Kai,
en salli sinun kaivaa tästä? Kuolema ja "kirkas autuus"!
Minä peräydyin askeleen. Joka lihakseni jännittyi. Lähettyviltämme oli
alkanut kuulua ääniä ja pasuunan törinä oli tauonnut.
-- Shi-Kai! sanoin ääntäni hilliten. -- Onko sinua täällä toteltu?
-- Nurisematta! Sillä se, joka ei ole totellut, on oppinut sen
tekemään. Lunarian sokeus!
-- Shi-Kai, tästälähin sinua ei totella.
Kuulin kuhauksen näkymättömästä joukosta, kuulin mielettömän karjaisun
Shi-Kain huulilta, ja samassa silmänräpäyksessä pöllähti hohtava sora
ympärillämme ilmaan.
-- Shi-Kai! -- Shi-Kai! huuteli näkymätön joukko äänellä, joka ennusti
pelätyn tyrannin voittoa. Ja jykevä nyrkki oli horjahduttanut minut
soravallia vasten.
Minä tiesin, että nuo nyrkit oli kahlehdittava. Yksi ainoa isku tuosta
soran kovettamasta moukarista riitti kellistämään millaisen miehen
tahansa. Koetin pakottaa häntä kiinteämpään otteluun, mutta sitä tuo
vimmastunut jättiläinen tuntui ymmärtävän välttää.
-- Kirkas autuus? sähisi hän tähdätessään tämän tästä uuden iskun, ja
silloin aina vastasi näkymättömäin "katsojain" hyvä-huuto.
Minusta se kuulosti teennäiseltä ja päätin sen vaimentaa. Runsaan
neljänneshetken kesti tämä tulinen ottelu, ennenkuin sain hänen oikean
ranteensa vasempaan käteeni. Hänen viimeisen iskunsa vielä soidessa
korvakalvollani putosi kämmensyrjäni raskaasti hänen tukevalle
niskalleen, ja seuraavassa silmänräpäyksessä makasi Shi-Kai allani
molemmat moukarit kierteisessä puristuksessa.
-- Shi-Kai! sanoin vapaalla kädelläni puuduttaen hänen reitensä. --
Täällä näyttää olevan tonnimäärä arvonmittana. Se on paikallaan. Sinä
olet viidentoista tonnin, minä kahdenkymmenen. Julista kansalle, ettet
sinä tästä hetkestä alkaen mitään määrää.
Kiukkuinen röhinä pääsi miehen suusta, mutta joukon äänekäs hämminki
nieli sen. Shi-Kain ruumis vääntelehti epätoivoisessa rynnistyksessä.
-- Julista! sanoin asettaen nyrkkini hänen korvalliselleen. Shi-Kai
tuntui rauhoittuvan.
-- Sinä et uskalla! röhötti hän. -- Minä olen viidentoista tonnin
arvoinen, ja Tai-Lane tietää sen.
Väen kuhina lakkasi.
-- Shi-Kai! sanoin kiristäen otettani. -- Tiedätkö, mikä mies on suuri
Tai-Mara?
Minä tunsin, että hän tiesi sen, ja väen syvä äänettömyys sanoi samaa.
-- No niin, Shi-Kai. Puolitoista hetkeä ennen viime laskua tämä sama
käsi iski suuren Tai-Maran verisin suin maahan.
Seurasi kohahdus kansassa, korviasärkevä meteli ja hillitön sanakiista.
Shi-Kai makasi allani kuin polttotangon tapaamana.
-- Se on totta! erottui vihdoin ääni joukosta. -- Vartijat puhelivat
siitä matkalla. Sanoivat sen tapahtuneen Tieteen palatsissa --
Enempää en kuullut. Kovaääninen väittely ylitti puhujan äänen, ja
silmänräpäyksen varomattomuus salli Shi-Kain tempautua otteestani.
Hyvin tähdätty isku sydänalaani pani minut hetkeksi haukkoilemaan
henkeäni, mutta silmänräpäystä myöhemmin keskitin voimani ruhjovaan
lyöntiin, jonka päällisenä pontena oli vihdoinkin puhjennut kiukku.
En tiennyt, mihin se osui; mutta Shi-Kai kaatui. Ja _sen_ tiesin, ettei
tarvinnut hänen käsiään kahlita.
-- Toverit! huusin hillittömän kohinan läpi. - Shi-Kai ei enää määrää
mitään. Poimikaa sieltä, mistä parhaiten metallia löydätte.
-- Onko hän kuollut? kuului huutoja. Tunnustelin jättiläisen sydäntä.
-- Shi-Kai elää, huusin, -- mutta hän ei elä tarpeeksi häiritäkseen
työtänne.
Astuin askeleen väkijoukkoa kohti. Se päästi äänekkään ihastuksen
mylvinän. Ja itserakkauttani hiveli sen sydämellinen sävy.
Holvin kynnyställä hipaisi käsivarttani äänetön olento. Hämärästi
luulin näkeväni sen ääriviivat. Käteeni osui hentoinen vyötärö.
-- La-Li! sanoin hiljaa.
Hän kiersihe vapaaksi, mutta onnistuin saamaan otteen hänen ranteestaan.
-- Tämä oli minun paikkani, helähti ääni uhmaten.
-- La-Li! Paikka on sinun, sanoin verkalleen. -- Mutta siinä makaa
Shi-Kai tajutonna. Minä kannan hänet ensin pois.
Päästin hänen kätensä ja aloin virotella kaatunutta. Olin
ottamaisillani hänet syliini, kun käsi äkkiä kosketti olkapäätäni.
-- Minä -- minä näin sinut valopatsaassa, sanoi ääni kuiskaten. -- Sinä
et ole Lao-Koo, veljeni --
-- La-Li!
-- Niin. Sinä olet varastanut hänen nimensä. Lao-Koo on kuollut. Miksi
valehtelet?
-- La-Li! sanoin tarttuen hänen käteensä. -- Hiljaa! He ovat tehneet
minusta Lao-Koon.
Hän kiskoutui irti. Joku läheni pimeässä.
-- Lao-Koo! sanoi tuttu ääni. -- Minä täällä olen Feo-Fan. Miten on
Shi-Kain laita?
-- Huonosti, pelkään. Kantakaamme hänet pois, toveri.
-- Shi-Kai parka! Kuule, miten väki riemuitsee! Minä kuulin sen. Mutta
minä tunsin vain La-Lin läsnäolon. Valkoinen metalli säihkyi hänen
käsiensä ympärillä.