MARIA. Minne sinä olet menossa?
JUHA. Katsomaan, onko ruuna haassa.
MARIA. Haassa kai se on, koska minä juuri sille aidan yli annoin
leipäpalasen.
JUHA. Siinä tapauksessa ei minun tarvitsekaan sinne mennä, vaan voin
jäädä kanssasi puhumaan. Vähän aikaa sitten puhuin sinusta vallesmannin
kanssa.
MARIA. Mitä puhumista minusta on?
JUHA. Me ihmettelimme sitä, ettei Heikkilän Martti ole sinua huomannut.
Hänhän huomaa jokaisen korean tytön.
MARIA. Älä viitsi puhua noin. (Hengittää syvään.) Martilla on omat
mieluisensa.
JUHA. Niin on kai jokaisella nuorella miehellä. Oletko juossut, kun
hengität noin syvään?
MARIA. En minä ole juossut, kävelin Sikalasta aivan hiljaa tänne. Nyt
on vain niin helteinen päivä. On oikea heinäilma.
JUHA. Niin on, tulee niin kuuma, että huulet kuivuvat.
MARIA. Niin, nyt on kuuma ilma. (Lyhyt vaitiolo.) Onko se Martti
puhunut minusta mitään?
JUHA. Ei ainakaan tänään, eikä ainakaan minulle.
MARIA. Niin, mitä hän sinulle muista tytöistä puhuisi, kun hän on
uskollisesti Reginan lähettyvillä.
JUHA. Vai olet sinäkin sen huomannut?
MARIA. Senhän on huomannut aivan jokainen täällä. Me ihmettelemme, että
sinä sen sallit.
JUHA. Reginahan on minun tuleva vaimoni.
MARIA. Ellei Martti häntä ota.
JUHA. Ei häntä minulta kukaan ota, ellen minä itse anna.
MARIA. Ei sitä vain niin kysytä, kun otetaan.
REGINA (tulee tuvasta). Minä näin ikkunasta, että sinä, Maria, olit
täällä.
MARIA. Sikalan isäntä lähetti minut tänne kysymään, aiotaanko teillä
pitää heinätalkoita.
REGINA. Ei kai meillä pidetä, kun täällä on omaa väkeä aivan tarpeeksi.
Aiotaanko Sikalassa pitää?
MARIA. Sellaista isäntä puhui. Hän aikoo ensi torstaina pitää.
JUHA. Me olemme siksi saaneet kai jo omat heinämme kaikki niitetyiksi,
niin että meidän puolestamme se sopii aivan hyvin.
REGINA. Etkö sinä ollut kirkossa, koska et ole juhlapuvussa?
MARIA. Enhän minä. Jonkun täytyi olla kotona. Ja sitten minä häpesin
sitä, että tuttu emäntä istuu jalkapuussa.
REGINA. Eihän se sellainen juuri talolle ole soveliasta.
MARTTI (tulee veräjästä). Kas, täällähän on oikea käräjäkunta. Mikä se
Mariankin on tänne tuonut?
MARIA. Heinätalkoistahan minä olin täällä puhumassa Sikalan isännän
puolesta.
MARTTI. Antaako isäntä tanssiakin talkoissaan?
MARIA. Antaa kai. Miksi tuo sen kieltäisi, kun aina talkoissa
tanssitaan muuallakin.
MARTTI (lähestyy Reginaa, puolikovaa). Minulla on sinulle asiaa.
REGINA (puolikovaa). Älä nyt täällä, toiset huomaavat. Tuvastakin
voidaan nähdä. Ne pitivät jo sellaista metakkaa siitä, että sinä äsken
olit täällä.
JUHA (hiljaa Marialle). Nuo sopivat jostain.
MARIA. Siltä kuulostaa. Minulla on kovin tarkka korva. Minulla oli
sitäpaitsi täti, joka oli kuuro ja minä osaan lukea jo kaukaa suun
liikkeistä.
JUHA. Mitä he sanovat nyt toisilleen?
MARIA. Regina sanoo, ettei hän tahdo. Nyt Martti sanoo, että Reginan
täytyy tulla. Regina kysyy, minne. Martti sanoo: illalla Koljon virran
sillalle.
JUHA. Älä sano sitä kellekään muille.
MARTTI. Kai minä taas menen, koska minua ei vieraaksi taloon huolita.
Hyvästi sitten. Ja Maria, talkoissa me tanssimme yhdessä.
MARIA. Tanssitaan vain. (Juhalle.) Senkin katala riiviö!
JUHA. Minä menen Koljon sillalle vahtiin.
MARIA. Niin minäkin.