Marrask. 7 n.
_Rakkakin Aukusti!_
Tänään olen niin paljo parempi, että olen yläällä, vaikka olen
hyvin heikko. Kokonaisen viikon olin vuoteen omana. Olen kovin
hermoheikkoinen, että käteni usein vapisevat ja niitä täytyy hieroa.
Varmaankin minut viedään tohtoriin. Mamma tahtoo viedä minut
kaupunkiin, yksin en jaksa matkustaa.
Nyt kun minä tulen kaupunkiin, tahdothan olla niin kiltti ja
tulet sinne katsomaan sairasta tyttöäsi. Minä olen tullut niin
heikoksi, kalpeaksi ja surumieliseksi, elämä tuntuu niin toivottoman
surulliselta, että useasti ajattelen, mitä varten Luoja minutkin loi.
Mutta syntihän on niin ajatella, ja minä otan nöyrällä sydämellä
vastaan, mitä Hän minulle asettaa. Minä kuolen hyvin tyytyväisenä ja
rukoilen taivaassa Sinun puolestasi — niin, ja Sinun Nannasi puolesta,
sillä silloin kai te olette saaneet toisenne.
Kulti oma, tulethan kaupunkiin katsomaan kuolevaa tyttöäsi, olethan
niin hyvä?