Lokak. 17 p.
_Kulti omani!_
Miljoonia suudelmia lähetän viime kirjeestäsi. Tiedätkös, oma kultini,
että sanomattomasti kaipasin kirjettäsi.
‒ ‒ ‒ ‒ ‒
Vai niin, että sinä hirveästi hakkailit pääkaupungin tyttöjä. Minusta
on oikein hauskaa, että naiset niin ihastuvat Sinuun, olen siitä oikein
ylpeä. Muut tytöt minun sijassani olisivat mustasukkaisia, mutta
minä en ole sen luonteinen, että kiusaisin itseäni mustasukkaisuuden
tuskilla.
Ja sekö, joka enin ihastui ja josta Sinäkin enin pidit, on Nanna
Vahlberg? Nanna parka, et mahtanut tietää, että Aukustin sydämen oli jo
varastanut Alma.
Kuules, oma poikani, otatitko valokuvia Helsingissä? Olit tuhma, jos
et otattanut. Kulti kallis, jos et Helsingissä otattanut, niin _pitää_
Sinun heti mennä kaupunkiin otattamaan. Muista se! Sinun Almasi on
saanut palavan halun nähdä omaa poikaansa, sen tähden lähetä, rakas
Aukusti, valokuvasi niin pian kuin mahdollista — muuten _kuolen_ minä
ikävästä, ja ethän sitä tahtone, toivon minä!
Minä ymmärrän kaikki, mitä vaikeuksia selität olevan ylioppilaaksi
lukemisessa. Oma armaani, ethän suutu, että tein Sulle niin tyhmän
esityksen, annathan, annathan sen anteeksi? Nyt minä ymmärrän, että
voithan Sinä olla oppinut mies ilman tutkintojakin. Anna hupsulle pikku
Almallesi anteeksi hänen lapselliset haaveilunsa.
Rakas Aukusti, kirjoita pitkä, pitkä kirje — ensi lauvantaina odotan
sitä. Rakas ystävä, monta, monta tulista suukkosta suljen tähän
kirjeeseen!