Mizi lausui nämä sanat, niinkuin lapsi voi ne sanoa, niin avoimesti
ja niin mairitellen. Alois rypisti kulmakarvojaan -- nolostuneena,
äkeissään, ihan ymmällä -- ja pyöritteli yhä sormusta sormessaan.
Sitten tyttö laski kyynärpäänsä pöytään ja pani kädet silmilleen; ja
nähdessään hänen itkevän Alois joutui aivan oudolle mielelle ja tahtoi
livistää ovesta ulos. Mutta ripeästi tyttö nosti päänsä -- ja nauroi: