Opetuslapset olivat nyt siinä tilassa. »Te tunnette hänet», sanoo
Vapahtaja, — »sillä hän pysyy teidän tykönänne». Helluntaina toteutui
sitten tämä sana: »ja on teissä oleva».
Jotta siis ihminen tulisi täytetyksi hengellä, on hänen ensin koettava
hengen läheisyyttä.
Kolmanneksi opimme sen, kuinka ihminen joutuu kokemaan hengen
läheisyyttä. Se tapahtuu siten, että ihminen oppii rakastamaan
Vapahtajaa ja pitämään hänen käskynsä. Hänessä ilmaantuu siten Jumalan
hengen työ.
Rakastamaan Vapahtajaa, sanoimme. Kuinka se käy päinsä?
Siten, että opitaan rakastamaan hänen elämäänsä sellaisena kuin Uusi
Testamentti sen meille esittää — hänen sanojaan, hänen antamaansa
esikuvaa. Siten, että opitaan ihailemaan sitä nöyryyttä, uskon lujuutta
ja puhtautta, joka hänessä ilmenee, — eikä ainoastaan ihailemaan,
vaan toteuttamaan sitä omassa elämässä. Silloin saadaan kokea hengen
läheisyyttä.
Sitä voivat toisinaan kokea sellaisetkin ihmiset, jotka eivät Jumalasta
välitä, kun he taistelevat esim. jonkun jalon aatteen puolesta. Vaikka
toiselta puolen on vähän vaikea ajatella ihmistä, joka ei välittäisi
Jumalasta, ja kuitenkin taistelee jalon aatteen puolesta.
Neljänneksi opimme, ettei Jumalan henki ole määrätty meitä vain
lähentelemään, vaan valloittamaan sydämemme. Ja väkirynnäköllä.
Se tapahtuu sinä hetkenä, jolloin meidän henkinen maailmamme avautuu
Jumalan hengelle.
Puhutaan kahden ihmisen henkisestä sukulaisuudesta. Mitä sillä
tarkoitetaan? Sitä, että näiden ihmisten sielut ovat avautuneet
toisilleen: he ymmärtävät toisensa täydellisesti. Kehittyneemmän
ihmisen hengenelämä vaikuttaa aina voimakkaammin sellaiseen, joka on
alemmalla kehitysasteella. Sen todistaa todeksi elämä.
Jumala on täydellinen henki. Hänen henkensä voi siis aina vaikuttaa
meihin niinkuin alemmalla kehitysasteella oleviin. Ja kun se sen tekee,
tapahtuu se voimalla, — suurella, valtavalla voimalla, niin että se
ottaa haltuunsa koko meidän olentomme, henkemme ja ruumiimme.
Mutta tämä asia jää hämäräksi, jollemme ota tähän yhteyteen Jeesusta
Kristusta. Me voimme nim. kysyä, missä on Jumala ja hänen henkensä.
Se on Jeesuksessa Kristuksessa.
Jumala tuntee Kristuksen ja Kristus tuntee Jumalan. Hän tuntee myös
meidät. Hän on siis porras, joka yhdistää meidät Jumalaan ja hänen
henkeensä.
Sanoimme jo äsken, että ainoa edellytys hengen läheisyyden kokemiseen
on tulla hengen täyttämäksi, oppia rakastamaan Vapahtajaa ja pitämään
hänen käskyjään. Nyt ehkä käsitämme, kuinka »johdot» tässä kohden
juoksevat.
Yksi seikka on meidän kuitenkin aina muistettava: älkäämme koskaan
rakentako tunteille. Tunteet haihtuvat. Lämmintä vuodenaikaa seuraa
syksy ja kylmä, pimeä talvi. Älä silloin joudu epätoivoon, jollet
sydämessäsi tunnekaan suvisten helluntaituulten leyhyntää. Tottele vain
Kristusta, ole hänen käskyillensä kuuliainen. Hän on kerta kaikkiaan
antanut sanansa, johon voit luottaa: »Minä olen ilmaiseva itseni
hänelle». Tulee jälleen kevät, hengen suloinen, lämmittävä kevät,
jolloin saat iloita Jumalan armoauringon loisteesta ja kiittää häntä.
Hengen läsnäolo ei aina ilmaannu riemun ja autuuden tuntemuksena. Se
voi myös ilmetä murheen ja ahdistuksen tunteina. Henki vei kerran
Jeesuksenkin korpeen perkeleen kiusattavaksi. — Mutta sekä ilon hetkien
että murheen ja alakuloisuuden hetkien tarkoituksena on vetää meitä
vain lähemmäksi Jumalaa, henkien Isää. Amen.