BIRGER (pidättää häntä väkisten, nauraen). Täytyykö sen
välttämättömästi olla vanha rouva, jonka kanssa lähtisitte Italiaan?
SIIRI (kummastuu). Rouva?
BIRGER (päästää irti hänet). Niin. Ja yksi asia vielä. Onko se niin
ihan varma, että te vihaisitte minua, jos minä en olisikaan köyhä?
SIIRI. Sitten -- sitten olette tehnyt pilaa minusta! Ja silloin se on
ihan varma. (Ulos.)
TUOMARI (turkki yllä). Rakas poikaseni! Hyvää iltaa, hyvää iltaa. Vai
niin, sinä olet tullut tänne. Niin, olihan se kauhea tapaus, kuulin
vasta tänä iltana. Ja sinä olet takauksessa. Se oli yleisenä puheena
tanssiaisissa. Niin, tiedätkös, kun minä sen kuulin, niin en minä
kyennyt syömään enkä juomaan. Tulin ihan kipeäksi. En voinut olla
siellä, en, sitä en voinut. Ja entä Ida sitten! Oh, hyvä luoja,
nykyajan ihmiset ne ovat ihan hassuja! Kuinka suuresta summasta saat
vastata?
BIRGER. Mitätön summa, kuusituhatta kruunua ja sekin kahteen mieheen.
Se on vaan turhaa hölyä.
TUOMARI. No Jumalan kiitos, Jumalan kiitos! Mutta kaikissa tapauksissa
oli hyvä että tulit. (Huutaa ulos.) Ida! Niin tiedätkös, ai'oin siitä
kirjoittaa sulle tänä iltana. Minulla ei ollut hetkenkään rauhaa tuossa
siunatussa -- tuossa kirotussa kestissä, piti sanomani. (Huutaa taas.)
Ida! Etkö sinä kuule, Ida! Sinä tulit kuin kutsuttu, poikaseni. Oli
oikein hyvä että tulit -- -- -- Mutta nepä nyt ovat kummallisia
ihmisiä! (Menee ovelle ja huutaa.) Tahdotteko olla hyvä, notario ja
sanoa Idalle, että hän tulee alas! -- Kelpo lakimies, mutta peijakas
ihmisenä, kaikissa tapauksissa. Niin, nyt saat itse -- --
IDA (epäröiden, katselee tutkivasti Birgeriin ja lähenee vitkaan). Sinä
olet täällä! Sehän oli ikävää -- hm -- Eno aikoi kirjoittaa sinulle.
Minulla ei ollut aavistustakaan, ennenkuin tänä iltana. Se sai minut
kovin pahoille mielin.
BIRGER. Sinun osanottosi on ihan odottamatonta.
IDA. Se on koskenut minuun kipeämmin kuin voin sanoakaan. Sinä ehkä et
usko, mutta -- -- se on tosiaankin sinun tähtesi -- -- ei, minä en voi
selittää ajatustani, mutta -- se on kauhean raskasta! (Nostaa käden
silmilleen.)
BIRGER. Sinä luulet että -- --. Se, kuinka suureksi summa on sanottu,
koska hän ottaa sen noin traagilliselta kannalta.
TUOMARI. Jotkut tiesivät sen olevan 60,000, toiset taas sanoivat että
olit taannut puolet ostohintaa ja että koko omaisuutesi luistaisi siinä
jutussa.
IDA (jännityksellä). Eikö se sitte olekaan totta?
BIRGER. Mikä ilo! Onko sääliväisyytesi minua kohtaan todellakin niin
suuri?
IDA. Eikö se ole totta?
BIRGER (katselee ivallisella hymyllä Idaa). Ei.
IDA. Oh, -- niin putosi kuin kivi sydämmeltäni!
BIRGER. Arvelet ehkä, että olisi sinun ollut vaikea valita, jos olisin
ollut köyhtynyt? Kiitos! Ja kas tässä palkka jalomielisyydestäsi.
(Vetää kihlasormuksensa ja ojentaa Idalle.)
SIIRI (kurkistelee pyöreästä ikkunasta).
IDA (ennen kuin ottaa). Sinä itse tahdot sen?
BIRGER. Niin, minä tahdon. (Näkee Siirin, on puhkeamassa nauruun, mutta
ei ole huomaavinaan.)
IDA. Ja sinä eroat kaipauksetta?
BIRGER. Ilman pienintäkään kaipausta.
IDA. Nyt eno -- nyt et varmaan enään ole minulle suutuksissa.
SIIRI (on putoamassa, tarttuu kiinni oveen, joka ponnahtaa auki. Tulee
päistikkaa sisään. Toiset katsovat häntä kummastellen. Siiri potkaisee
nopeasti jakkaran syrjään ja sulkee oven.) Minä -- minä tahdoin vaan
pyytää sedältä -- -- Minun piti pyytää anteeksi -- kun niin vähän on
tullut kirjoitetuksi tänään.
TUOMARI. Rakas lapsi, ei sinun olisi sitä varten tarvinnut noin lentäen
tulla sisään. En minä mikään hirviö ole.
SIIRI (toipuu). Ei, mutta -- mutta minua hävettää, kun niin vähän tuli
tehdyksi. Sen minä vaan ai'on sanoa, mutta huomenna --
TUOMARI. Hä, hä, hä! Pitää olla oikea tuulihattu, kuin sinä, joka sen
ilmoittamisella moista kiirettä pitää! Nuku rauhassa vaan sen tähden.
BIRGER. Oikeastaan syy onkin minun. Minä melkein pakoitin häntä
pitämään seuraa kanssani. (Viimeisten sanojen aikana on Ida ja tuomari
ruvenneet hiljaa puhelemaan keskenään. Ida pitää tuomarin kauluksesta,
puoleksi pois käännettynä. Seisovat ovella, pois mennäkseen. Birger ja
Siiri ovat lähenneet etu-alaa.)
BIRGER (hiljaa Siirille). Nyt teitä odottaa rangaistus; minä näin
teidät.
SIIRI. Sen uskon! Jakkara luiskahti altani ja minä olin vähällä lyödä
nenäni ruudun läpi.
BIRGER (nauraa). Mitä te siellä teitte?
SIIRI. Mitäs te teitte telefoonissa?
BIRGER. Eikö olisi parasta että ajoissa avattaisiin pieni erehdyskontto
molemman puolisille pikkusynneille? Minusta näyttää kuin se olisi
tarpeellinen! Kuunnella ovissa -- hyi!
SIIRI. Niin, minä häpeän! Ruutu oli kai pahempi kuin telefooni. Minä
olen tosiaan pahoillani, että tulin siitä kurkistaneeksi.
BIRGER. "Tulitte", -- ha, ha, ha! -- niin te näytätte tosiaankin olevan
pahoillanne.
SIIRI. Oi, minä olen niin iloinen!
BIRGER. Kiitos! (Ojentaa kättä.) Ja hyvää yötä nyt. Sovitaanko siitä,
että uneksimme -- Italiasta?
SIIRI (katsoo ensin kysyvästi, sitten iloisesti, säteillen onnesta).
Kyllä!
Loppu.