Katsoin ikkunaristikoilta
taakse vankila-aituuksen,
näinpä harmailta kallioilta
lähteneeksi jo hankien.
Kuiske rinnassa mulla soi:
»Jo on pelloilla pälvet, oi!»
Kohta vuokkoset hennot herää,
kevätpuroset pulppuaa,
leivot liitävi päivänterää
kohti, lauluja kaijuttaa.
Minä kuulla, en nähdä voi,
vaik on pellolla pälvet, oi!
run lääninv.