Kopissansa Lyyli rukka
istuu, kädessänsä sukka,
aatos karkaa kauvas pois,
täällä eipä olla sois,
kotiin hartahasti halaa.
Siinä sukkaa kutoissansa
muistaa pienet rakkahansa,
puute, hätä heillä lie,
edessänsä mieron tie,
äiti jos ei kotiin palaa.
Kyynelistä silmät kastuu
muistot nää kun mieleen astuu.
Sukka jatkuu joutuisaan.
Muurit synkät varjollaan
kaiken maailmalta salaa.