Äiti mulle mieleen tuli,
äiti vanha, harmaantuva.
Sydän lämpöiseksi suli,
muistohan kun äidin kuva
nousi näin.
Saapui kohtaloa julmaa
Katsomahan lapsen polon.
Kyynel kastoi silmäkulmaa
nähtyänsä vangin olon,
johon jäin.
Ryppyiseksi oli poski
tullut, hiuksiin hopeoita
lisää. Oi, se minuun koski!
Silittelin hiljaa noita
kädelläin.
Lohdutella koki. — Yhä
muistan äänen värähdyksen
hellän. Sen on sointu pyhä
läpi suuren kärsimyksen
soiva viihdyttäin.