USEAT. John Knox ja kansaa!
(Taas melua ja huutoa, soitanto ei ole vielä la'annut,
kanunanlaukauksia kestää hetken aikaa vielä).
LINDSAY. Hiljaa, Knox puhuu!
(Soitanto ja melu lakkaavat).
KNOX. Kansa, joka kuuli että täällä keskustellaan Skotlannista, tahtoi
olla läsnä. Mutta Skotlannissa kirkko on tärkein, sentähden minäkin
tahdoin olla läsnä.
KANSA (vähän uhaten). Eläköön Knox ja kirkko!
KNOX. Mitä Skotlannin aatelisto tänään on tehnyt, se on varmaankin
hyväksi; sillä kaikki on hyväksi.
Mutta jos ovat sen tehneet oman itsensä koroittamiseksi, niin se
varmaankin heitä alentaa.
Mutta jos ovat sen tehneet hyvässä tarkoituksessa, niin eivät tänä
päivänä salli soturin saastaisen käden koskea tähän lippuun; sillä se
ei ole Murray'n eikä Morton'in eikä Lethington'in, se on kansallinen
merkki, jonka suojassa Skotlanti on voittava kaiken kurjuutensa; sillä
jalopeura tässä lipussa on Herran voima.
Mutta sentähden minä tänä päivänä otan tämän lipun hänen kirkkonsa
nimessä ja kannan sitä kansan edellä.
(Suuria riemun-osoituksia kun hän ottaa lipun, soitantoa
kuuluu taas, ja kun Knox, lippua kantaen, notkistaa polvea
sekä kansa ja aatelismiehet hänen ympärillänsä -- paitsi
nuo kolme, jotka hetken aikaa epäilevät, mutta viimein
tekevät niinkuin muut -- veisataan:)
On taisteluissa täällä,
Riidoissa maailman
Vaan yksi, joka voittaa, --
Se Herra taivahan.
On paha poistettava.
Ja myöskin heikkous;
Totuuden valtaan joutuu
Pimeinkin piilotus.
Nuo pahat, hyvät auttaa
Vaan Herran asiata; --
Hän suurempien kautta
Luo aikaa suurempata.
(Marssin soidessa Knox menee lipun kanssa, kansa ja
aatelismiehet seuraavat; jälelle jäävät Murray,
Lethington ja Morton).
Esirippu lankee.