Entiset. TOINEN RATSUMIES.
BOTHWELL. Nyt rupeevat korpit tulemaan! -- Anna ääntä!
RATSUMIES. Kaikilla haaroilla kuhisee ratsujoukkoja, jotka täyttä
laukkaa rientävät linnaa kohti.
BOTHWELL. Sillat pois, hevoset reilaan?
(Ratsumies menee).
KUNINGATAR. Pitääkö meidän paeta?
BOTHWELL. Niin, palataksemme tavalla semmoisella, ett'ei itse
perkelekään voi heitä puolustaa. Vai sitäkö arvelit, kavala Lethington,
että minun piti raivata tie, mutta sinun astua linnaan? Vai sitäkö te
arvelitte, kaikki Skotlannin aatelismiehet, jotka käytitte minun
apuani, että teidän ensimäiseksi oli perille pääseminen -- mutta minä
ratsastin kuitenkin teidän ohitse! Nyt tahto tahtoa vastaan ja miekka
miekkaa vastaan, nyt taisteluun vanhoilla rotkoteillä! Heräjä nyt
reipas vuorilainen ja riennä alas umpinaisiin laaksoihin laululla,
tulella ja kuolon naurulla, -- joka voittaa, se syleilee kuningatarta
ja maata!
KUNINGATAR. Tämä oli siis se suojelus, jonka lupasitte minulle ja
pojalleni?
BOTHWELL. Syyttäkää pettureita, vaan ei minua. Vai onko teillä parempaa
suojelijaa?
KUNINGATAR. Nyt ei Skotlannin Mariaa enää ole, -- nyt alkaa historia
Maria Stuartista!
BOTHWELL (kiihtyneenä). Ei, samana päivänä, kun korkeimman päämäärän
saavutin, en tahdo tappiolle joutua. Minä kokoan sotajoukkoja missä
niitä ennen kokoilin, minä voitan ne, missä ennenkin voitin! Nyt
Skotlannin jalopeura valmistaa hyökkäystä, pian korvet huudoista
kajahtelevat. Tule, Skotlannin Maria, ratsun selkään ja pois! Vuorien
takana keihäitä kasvaa!
KUNINGATAR. Niin veressä ja kyyneleissä. -- Olkoon nyt jo tarpeeksi.
BOTHWELL (kauhistuen). Ettekö tahdo lähteä? Ettekö tahdo taistella?
Tahdotteko jättää maan, teidän poikanne ja itsenne petturein
valtaan? --