MURRAY. Se oli lyhyt keskustelu.
LETHINGTON. Mutta se on perille saattanut.
MURRAY. Hänen kunnianhimonsa --?
LETHINGTON. Siinä on räjäysvoima suurempi kuin ruudissa. Darnley
räjähtää ilmaan tänä yönä.
MURRAY. Todellakin? -- Mutta Bothwell'in käy niinkuin ruudin: hän menee
itsekin ilmaan!
LETHINGTON. En muista koskaan nähneeni teidän jaloisuuttanne niin
iloisena.
MURRAY (kohta totisena.) Täytyikö teidän luvata hänelle apuanne?
LETHINGTON. Kirjallinen vakuutus ja sineetillä vahvistettu.
MURRAY. Se oli vaarallista.
LETHINGTON. Ehkä te olette niin hyvä ja kirjoitatte sen.
MURRAY. Te teette sen paljon paremmin.
LETHINGTON. Mutta te kenties teette hyvin ja puhuttelette lordeja; te
osaatte paraiten heitä ko'ota!
MURRAY. Teillä on liian halpa luulo itsestänne, hyvä jarli! -- Paitsi
sitä eräät asiat tällä hetkellä estävät minua sitä tekemästä.
LETHINGTON. Ehkä minäkin saisin tietää mitkä ne ovat.
MURRAY. Sangen mieluista olisi ilmoittaa ne teille soveliaammalla
ajalla ja paikalla.
LETHINGTON. Tunsin kerran erään miehen, joka oli kaikkea puoleksi; hän
oli puoleksi kuninkaallista ja puoleksi avio-sukua; hän oli myöskin
puoleksi protestantti, puoleksi oli hän kansan mies, puoleksi
kuningas-vallan. Sisartansa kohtaan oli hän veli-puoli ja varjeli häntä
aina kun ei hän voinut häntä vahingoittaa. Se mies sai aina puolet
ystävät, sillä hän uskoi itseänsä heille vaan puoleksi. Mutta sen
miehen ei käynyt hyvin.
MURRAY. Minäkin sen miehen tunnen -- mutta tunnen sitä paremmin. Hän
sai vaan puolet oikeudet maailmassa ja sai sentähden olla hyvin
varovainen, ett'ei hän saisi myötätuntoisuuttakin vaan puoleksi. Hän ei
ole puoleksi protestantti, eikä puoleksi kansan mies. Mutta järkevä
valtioviisaus käyttää semmoisia, vaan ei itse ole niiden käytettävänä.
Hänen tarkoituksensa ovat aina täydet, mutta aika ja asianhaarat eivät
ole täysiä. Te ette tunne sitä, jota hänen täytyy palvella; -- te ette
tunne kuningatarta! Ei häntä johdata tarkoitukset eikä henkilöt;
sillä hän ei mihinkään kiinny. Hän ottaa työmme, rakkautemme,
alttiiksi-antamuksemme kuolemaan asti, -- seuraavana päivänä seisoo hän
vapaana! Siteensä hän katkaisee; mikä voi siteeksi tulla, sitä hän
välttää. Kultaa ja omaisuutta hän jakelee, ei kiitollisuudesta, sillä
sitä hän ei voi tuntea; vaan maksuksi, ett'ei hän olisi kenenkään
vallassa, eikä kiitollisuuden velassa kenellekään. Toiselta puolen
kutsuu hän mielellään kotia ankarimman vihollisensa ja tekee työtä
hänen kanssansa, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Katsokaa nyt
Morton'ia! Mutta asia on se, että hän ei rakasta eikä vihaa kuin
hetkeksi vaan. Kun semmoinen olento hallitsee, on tila kärsimätöin;
juonet ja henkilöt vaihtelevat; ei koskaan tiedetä mitä seuraava päivä
tuopi. Koko maa on leirinä, jossa jokainen makaa miekka vieressänsä,
odottaen hätä-laukausta. -- Me voimme poistaa Rizzion, Darnley'n,
Bothwell'in, -- vaan niin kauan kuin --
(Katsoo ympärilleen).
LETHINGTON. -- kuin häntä ei poisteta?
MURRAY (kohottaa olkapäitään). Poisteta?
LETHINGTON. Poistetaan -- vielä kerran.
MURRAY. Ei kosketa häneen!
LETHINGTON. Minä tarkoitan: tehdään mahdottomaksi...