KNOX (kuningattarelle, joka istuu ajatuksissaan, katsellen Darnleyn
jälkeen). Miksi olen minä käsketty tänne?
KUNINGATAR (selvittää ajatuksiansa). Kuulkaa minua, tämän juhlapuvun
alla sydämmeni sykkii surusta ja epäilyksestä. Surua minulla on
talossani, surua, jok'ei ikinä voi iloksi muuttua, (vaikenee hetkeksi)
ja epäilystä minulla on hallituksessani, epäilystä tärkeimmässä
kohdassa, nimittäin mihinkä minun on kääntyminen. -- En tahdo salata
teiltä tällä minulle niin tärkeällä hetkellä, että Rizzio monesta
syystä joutui varomattomuuteni uhriksi. Hänen kanssansa hajosi koko
valtiotuumani; sillä hän yksin siinä sovitti yhteen kuteet ja loimet.
-- Mutta, ennenkuin uudistan sopimukset katolilaisten valtain kanssa,
tahdon vielä kerran koettaa sopia teidän kanssanne. Älkää sysätkö minua
takaisin; olkaa nyt ainoastaan tällä kertaa hyvä ja lempeä minua
kohtaan ja sanokaa minulle: Eikö todellakaan sopimus ole mahdollinen?
KNOX. Siihen olen jo niin monta kertaa vastannut teidän armollenne.
KUNINGATAR. Pelkkäin vaatimusten esiintuominen ei ole sovinnon
yrittämistä.
KNOX. Teidän armonne tietää: tehdä jotain puoleksi, kieroa kauppaa
totuudesta, sitä en voi.
KUNINGATAR. Ei, ei! Mutta sanokaa paljonko vaaditte?
KNOX. Tätä minä vaadin: teidän pitää luopua katolilaisesta uskonnosta,
kammoa paavin viettelystä; sillä hän on tuo suuri antikristus!
KUNINGATAR. Oi, älkää puhuko niin! Muistakaa, lasna minua kastettiin
katolilaiseen uskoon, nuoruudessani olen vihitty siinä uskossa ja siinä
uskossa ovat kuolleet omaiseni haudatut, -- koko sydämmeni siinä elää!
KNOX. Ei ihmettä siis, että seisotte avuttomana, sillä Marthan tavalla
ette ole parasta osaa valinneet.
KUNINGATAR. Säälikää minua -- puhukaamme nyky-ajasta ja
tulevaisuudesta; sillä minä olen menehtymäisilläni epätoivoon.
KNOX. Sillä Jumala on tahtonut teitä varoittaa.
KUNINGATAR. Mitä tarkoitatte?
KNOX. Että te, sen jälkeen, mitä nyt olette kokeneet, vielä koetatte
tehdä ainoastaan puoleksi mitä teette, että haluatte ainoastaan
sopimusta eikä täydellistä tekoa -- sen minä sanon Jumalan
pilkkaamiseksi.
KUNINGATAR. Minä en ymmärrä teitä!
KNOX. Tahdon siis puhua selvästi. Kun Manasse pilkkasi Jumalaa, vietiin
hän pois vankeuteen Assyriaan. Vasta kun nöyrtyi, sai hän palata
esi-isiensä valta-istuimelle. Mutta hänen poikansa Arnon ei ollut
kuuliainen Herralle ja hänet tappoi hänen omat palvelijansa.
KUNINGATAR. Jesus Maria! Tämä on saarnata kapinaa.
KNOX. Tämä on saarnata raamattua.
KUNINGATAR. Tämä on vasten kaikkea kristillisyyttä, sillä kuningas on
Herran voideltu.
KNOX. Manasse oli myös Herran voideltu.
KUNINGATAR. Oi, Knox! te tulette syypääksi kaikkeen onnettomuuteeni!
KNOX. Sillä raamattua en voi muuttaa!
KUNINGATAR. Mutta te voisitte olla ihminen!
(Hän itkee).
KNOX (lempeästi). Oi, suokoon Jumala että sydämmen todellinen sortumus
olisi syypää näihin kyyneleisin ja että minä voisin sanoa nais-profeeta
Huldan kanssa: "Että sydämmes on pehminnyt, koskas kuulit, mitä minä
sanoin, ja olet nöyryyttänyt itses Herran edessä ja itkenyt minun
edessäni, sentähden kokoon minä sinun isäin tykö, ettäs kootaan
rauhassa hautaas, ettei silmäs näkisi kaikkea sitä onnettomuutta, jonka
minä saatan tälle sijalle."
KUNINGATAR. Tahdon olla nöyrä, en tahdo väkivallalla levittää
uskontoani tähän maahan. En tahdo nähdä toista yötä semmoista kuin se,
jona Rizzio tapettiin. Mutta suvaitsevaisuutta minä vaadin; sillä minä
harjoitan sitä itse. Minä teen uhrauksen: luettakoon se minulle
ansioksi.
KNOX. Kun kuningas Saul tahtoi säilyttää itseänsä varten jonkun osan ja
uhrasi lepyttääksensä Herraa, sanoi Samuel: "Kelpaako Herralle paremmin
uhri, kuin että sinä kuulisit Herran äänen? -- Sillä tottelemattomuus
on noituuden synti ja vastahakoisuus on taikaus ja epäjumalan
palvelus."
KUNINGATAR. Minäkö olen epäjumalan palvelija?
KNOX. Olette.
KUNINGATAR. Oi, Knox, teette syntiä kun niin minulle sanotte.
KNOX. Jos olisin sitä sanomatta, niin tekisin suuremman synnin.
Ylimmäinen Pappi Eli oli hurskas mies; mutta, kun ei hän estänyt
poikiansa tekemästä syntiä, sentähden sai hän surmansa.
KUNINGATAR. Kuule minua: Minun uskontoni on yhtä pyhä minulle kuin
teidän on teille. Mutta minä tahdon suoda teille uskonnon vapautta,
palkattuja pappeja ja kaikki mitä siihen kuuluu, la'in valvonnan alla.
Suokaa sitten katolilaisille samaa. Älkää salliko että noita
kauhistuksia uudistetaan, jotka häpäisevät koko ihmiskuntaa!
Kärsikäämme toisiamme, onhan kristin-usko rakkaus! Te itse, Knox,
koettakaa harjoittaa tätä rakkautta, älkää jyriskö saarnastuoleista
minua vastaan, joka olen teidän Herran säätämä kuningattarenne, älkää
myöskään kiihoittako parlamenttia sen voideltua hallitsijaa vastaan;
koettakaa ennemmin herättää kunnioitusta lakia ja esivaltaa kohtaan
tässä villityssä maassa.
KNOX. Katolilainen uskonto on turmellut tätä kansaa. Katolilainen
kirkko antaa synnin-päästöä kaikesta hurjuudesta, kostonhimosta,
turhamaisuudesta ja ahneudesta! Meitä on syösty takaisin pakanuuteen.
Nyt Herran enkeli asettuu portin viereen: sisäänpääsö suljetaan,
jok'ainoa sivutie, oikotie ja mutkatie suljetaan. Mutta niin kauan kuin
yksikään katolilainen kirkonovi on avoinna, niin kauan on kumminkin
yksi sivutie, yksi oikotie, yksi mutkatie avoinna. -- Tämä on minun
ajatukseni, korkea rouva, ja se on järkähtämätöin.
KUNINGATAR. Kauhea mies! Te teette oppinne Skotlannin elämän asiaksi,
kansan asiaksi!
KNOX. Semmoinen se on. Huomatkaa tämän opin verratoin leviäminen, joka
ainoastaan on verrattava siihen nopeuteen, millä Israel erämaassa kävi
Herran mannaan käsiksi! Nyt tiedän sen: tämä sukupolvi voi hukkua,
sillä meidän omat ruhtinaamme taistelevat meitä vastaan: tuleva
sukupolvi on nostava maan jälleen, sillä pelastus on tuleva heistä!
KUNINGATAR. Ja se, joka ei voi seurata...
KNOX. Se hukkuu!
KUNINGATAR. Oi, minua heikko nainen, joka olen heitetty tähän
aikakauteen ja tähän kansaan! Vaikka naitu, olen kuin leski, vaikka
kuningatar, puhutellaan minua kuin rikoksellista alamaista; minä en
käsitä teidän kovuuttanne.
KNOX. Ette käsitä aikakauttanne ettekä kansaanne. Juuri vastustuksen
kautta Herran voima väkevimpänä ilmestyy, -- ajattelen, että te
sentähden olette tänne tulleet. Sillä teidän vastustuksenne on
vaikuttava, että uneliaskin herää, että mietokin innostuu, -- sillä
tavalla olette te tahtomattannekin siunauksena tälle maalle.
KUNINGATAR. Ei, tämä käy liian pitkälle! Minä, teidän kuningattarenne,
käsken luokseni rauhan apostolin, saadakseni häneltä neuvoa ja
lohdutusta. Mutta hän syöttää minulle uhkauksia ja pilkkaa uskontoani!
Hän sanoo että minä saatan kansani perikatoon ja että tämä ainoastaan
Herran armon kautta muutetaan siunaukseksi. Hän vertaa minua raamatun
jumalattomiin hallitsijoihin ja antaa kansalleni lupaa nostattaa
kapinaa minua vastaan!
Nyt kutsun taivaan todistajaksi siitä, että olen tahtonut
sovintoa, vaan että te olette sitä estäneet! Kantakaa edesvastausta
siitä, sydämmeni teitä syyttää ja historiani on teitä syyttävä
ijankaikkisesti! -- Älkää enää tulko silmieni eteen, paetkaa tätä
maata! Te olitte osallisna viime salaliitossa, minä tiedän sen, ja
papit, jotka ärsyttävät kansaa esivaltaa vastaan, ovat Jumalalle
inhoksi -- emmekä ai'o kärsiä teitä rajojemme sisäpuolella!
KNOX. Jos teidän armollanne on syytös minua vastaan, niin
alamaisuudessa pyydän tulla syytetyksi maan parlamentissa.
KUNINGATAR. Itse olette opettaneet, että meidän suhteen ei tarvitse
huolia siitä, älkää siis itse odottako parempaa kohtelua! Sillä
hallintoa pitää täällä olla. Kuningatar tahdon olla -- menkää!
KNOX. Minä pyydän hiljaisuudessa...
KUNINGATAR. Ei, ei sanaakaan enää ... mitä en ole kärsinyt ja enkö ole
rukoillut sovintoa! Mutta vaikka minä olen se, joka on vääryyttä
kärsinyt ja julminta rääkkäämistä, niin te olette näin ankara, näin
ylpeä, näin kova... Oi, te menettelette häpeällisesti minua kohtaan!
(Hän itkee, Knox seisoo hetken aikaa kummastellen,
kumartaa syvästi ja menee).