(Soitantoa, hurraahuutoja, jotka lähenevät, saattojoukko
porvareita ja hoviväkeä, sitten Kuningatar kunnia-taivaan
alla, lähinnä häntä Murray'n jarli. Kunnia-taivas asetetaan
hänen istuimensa yli; suuri ja loistava seurue. Porvarit
laulavat:)
Voimaa anna, aseet mulle,
Apua suo vaivatulle!
Herra, jos on asia sun,
Salli voittaa sorretun!
Lyö viholliset!
Lyö viholliset!
Oi, iske tulta jyrinällä heihin,
Ja syökse heidät synnin syventeihin,
Hävitä pois
Kasvaa mi vois!
Kyyhkyissiivin sitten toivomusta
Uskovalle tuo ja lohdutusta,
Jok' enteet kevähästä suopi,
Min rangaistuksen tulva luopi!
ERÄS PORVARI (notkistaen polvea). Tämä presbyterilainen seurakunta
Edinburghin porvareita esiintuo teille kunnioituksensa! Pyytäen
suojelusta taistelevalle kirkollemme, toivotamme teille onnea kun
olette voittaneet petturit ja viholliset, sekä rukoilemme Jumalalta
siunausta sille lapselle, joka hiljakkoin on syntynyt kahden
valtakunnan yhdistäjäksi, joidenka oikea perillinen hän yksin on.
(Nousee). Jumala siunatkoon Mariaa, Skotlannin kuningatarta!
(Tätä kerrotaan kunniatoitotusten ja soitannon soidessa;
kuningatar vastaa).
KUNINGATAR. Porvariemme kanssa kiitämme me korkeaa sallimusta siitä,
että palajamme voittajana. Jotka majesteetti-rikoksen tekivät, heitä on
joko la'in miekka kohdannut taikka he ovat vankeudessa, tai
maanpakolaisuudessa. Jumala on vielä kerran tahtonut meidän
vihollisille osoittaa että meidän valtamme on Hänen säätämänsä ja että
Hän itse sitä suojelee. Sentähden on Hän myös vaaran aikana
armollisesti lahjoittanut vallallemme perillisen, -- jonka nuoruuden
minä uskon teidän turviinne, Skotlannin miehet! -- Vielä tulee meidän
kiittää niitä miehiä, jotka ovat apunamme olleet näinä aikoina, --
kaikkein ensimäiseksi Bothwell'in jarlia, Skotlannin suuri-amiraalia,
lordiluutnanttiamme rajalla. Jumala on suonut tämän miehen pelastaa
kunniamme ja valtakuntamme toisen kerran! Hän on kukistanut
kapinoitsijat ja tuo la'it Skotlantiin jälleen. Meitä surettaa ett'ei
hän itse ole läsnä vastaan-ottamassa kiitostamme. Olemme myöskin
velvolliset kiittämään veljeämme, Murray'n jarlia. Vaaran hetkellä otti
hän asiamme huoleksensa, ja maan on kiittäminen häntä siitä
sisällisestä rauhasta, jota se tätä nykyä nauttii. Monta uskollista
tulee minun kiittää, teitäkin Edingburgh'in porvareita! Me tunnemme nyt
toisiamme! Vaikka olemme vaimo, ei rangaistuksetta majesteettiamme
vastaan rikota, ja teidän uskollisuutenne on kunniani vahvin kilpi!
KAIKKI. Eläköön kuningatar!
PORVARI (notkistaen polvea). Edingburgh on tahtonut viettää tätä päivää
suurella juhlalla. Alamainen toivomme on että teidän armonne sitä
läsnä-olollansa kunnioittaa, vaikkapa hetkeksi vaan.
KUNINGATAR (iloisena). Kiitän Edinburgh'in porvareita. Tunnin kuluttua
odotan teitä täällä, seuratakseni teitä. Minä kiitän!
(Siirtyvät pois).
Me tahdomme puhua John Knox'in kanssa!
DARNLEY (astuu esille, notkistaa polvea). Notkistan polveani, rukoillen
tulevaisuutenne puolesta ja sanoen teitä tervetulleeksi näille
iloisille palajaisille!
KUNINGATAR. Me kiitämme teidän armoanne, jota turhaan odotimme tuloa
tehdessämme. -- Nyt toivomme että saatatte meitä porvarien juhlalle, --
tällä hetkellä otamme puhuttelijoita vastaan.
(Hän kumartaa ja menee).