RIZZIO. Sen loisteen valossa aikoo kreivi Murray löytää tien takaisin
teidän armonne etuhuoneesen...
KUNINGATAR. Ja se tapahtuisi sinun avulla...?
RIZZIO. Koetettiin... Mutta tässä on sormus!
(Tahtoo antaa sen, kuningatar sen näkee,
mutta ei ota sitä vastaan).
KUNINGATAR. Sinua pidetään hyvin voimakkaana, Rizzio.
RIZZIO. Ainoastaan sentähden että tulisin epäluulon alaiseksi teidän
armonne silmissä. -- Tässä on sormus!
KUNINGATAR (niinkuin ennen). Miksi olet sinä minulle uskollisempi kuin
muut, Rizzio?
RIZZIO. Parempi olisi tutkia, miksi meitä pyydetään tehdä huolettomiksi
samalla kuin päällekarkauksesta jutellaan...
KUNINGATAR. Moni on palvellut minua uskollisesti ennen sinua; mutta
kaikilla on ollut omat tarkoituksensa, -- tarkoituksia, jotka minä olen
huomannut...
RIZZIO. Teidän armonne, teitä väijytään; minä olin olevinani huoletoin,
mutta en ollut! --
KUNINGATAR. Sinä luotat suuresti meidän suosioomme, David Rizzio, kun
et katso tarpeelliseksi meille vastatakaan!
RIZZIO. En vastaa sentähden että tässä vaan näen kujeita; minua
pyydetään sortaa teidän armonne luona, vieläpä sangen tärkeällä
hetkellä.
KUNINGATAR. Minua rupee väsyttämään koko tuo tärkeä arvo, jota sinuun
pannaan, -- ja jota itsekin luulet sinulla olevan.
RIZZIO. Teidän armonne tekee minulle vääryyttä ... mutta minä koetan
sitä kärsiä, ... niin kuin joka päivä saan loukkauksia kärsiä teidän
armonne tähden.
KUNINGATAR. Mutta miksi kaikkea tuota kärsit? -- Sinä olet niin
eriskummallinen, tuntuu aina kuin kätkisit jotain salaisuutta.
RIZZIO. Jos minussa on jotain outoa teidän armonne mielestä, niin työni
ja toimeni teidän armonne hyväksi todistavat puolestani, ja se
valtioviisaus, joka tähän saakka on tuottanut niin runsaita hedelmiä
katolilaisten asian hyväksi, selvästi todistakoot uskollisuuteni teitä
kohtaan.
KUNINGATAR. Se on totta... Mutta miksi pitää minun aina kuulla siitä,
miksi pitää minun olla sinulle velassa siitä? Miksi et esimerkiksi
tahdo tulla aatelismieheksi?
RIZZIO. Sentähden että se vahingoittaisi minua.
KUNINGATAR. Mutta korkea arvonimi?
RIZZIO. En huoli semmoisesta ulkonaisesta arvosta.
KUNINGATAR. Vaan rahoista, kalliista kivistä...
RIZZIO. Niin, semmoiset ovat varmaa tavaraa.
KUNINGATAR. Ja kalliit vaatteet...
RIZZIO. Luonto ei ole minua suosinut, siitä saan kärsiä. Mutta, teidän
armonne, älkää antako paholaisen kylvön kohta itää sielussanne.
Älkäämme tämmöisten pienten asiain tähden jättäkö huomaamatta sitä
vaaraa, jonka musta ensi-enne kaukana näkyy. Lethington'illa on
aikeensa, hänellä ja Murray'lla ja Morton'illa; minä olin olevinani
huoletoin, enkä ollut mistään tietävinäni; mutta tuskissani olin!
Heillä on varmaan monta liittolaista; asia on niin edistynyt, että niin
itsekäs henkilökin, kuin lordi Stuart, on päässyt sen jäljille.
Vartijain täytyy todellakin lähteä ulos öisin, sillä suurissa metsissä
on nähty nuotio-tulia.
KUNINGATAR. Kolme kertaa on jo hyökätty minun päälleni ja minä olen
onnellisesti pelastunut! En huoli siitä!
RIZZIO. Teidän armollanne on niin paljon rohkeutta...
KUNINGATAR. Ja sinulla niin vähän...
RIZZIO. Minä tarkoitan teidän armonne parasta!
KUNINGATAR. Mutta miksi sen teet? Minkä vuoksi kärsit oikkujani ja
muiden panettelemista?
RIZZIO (suuttuneena). Kun lapsi on kyllästynyt viuluun, jota on
soittanut, tahtoo se lyödä sitä rikki, nähdäksensä miltä se
sisäpuolelta näyttää!...
KUNINGATAR. Siis kun olen nähnyt miltä näytät sisäpuolelta?...
RIZZIO. Teidän armonne, sallitteko minun nyt mennä?
KUNINGATAR. Enkö enää voi saada tätä viulua eheäksi, kun kerran olen
katsonut sen sisään?
RIZZIO. Ette voi.
KUNINGATAR. Toiveesi päämäärä on siis mahdotoin saavuttaa!
RIZZIO. Teidän armonne ei varmaankaan minua enää tarvitse...
(Aikoo mennä).
KUNINGATAR. Rizzio!
RIZZIO. Teidän armonne...
KUNINGATAR. Me kaksi emme enää voi yhdessä työtä tehdä; en voi
luottamuksella vale-naamalle puhua.
RIZZIO. Teidän sydämmessänne on jotain julmaa, sen olen monasti
huomannut!
KUNINGATAR. Pelkäätkö ketään, koska et tahdo minulle puhua?
RIZZIO. Minä pyydän, antakaa minun nyt mennä!
KUNINGATAR. Pelkäätkö kuningasta, vihollistasi?