Sali on juhlallisesti koristettu. Tanssiaisia vietetään paraikaa,
ollaan keskellä purpose'ta. ["Se tanssi, jossa salaisesti puhutaan."
John Knox.] Kuningatar tanssii velipuolensa lordi Stuartin kanssa;
tanssivien joukossa nähdään Lethington'in jarli Argyle'n kreivinnan
kanssa, Morton'in jarli, Bothwell'in jarli. Etulavalla oikealla
seisovat lordi Lindsay, Andrew Kerr ja eräs porvari, kaikki kolme
tummissa, toisistaan eriävissä puvuissa; useita presbyteriania yhtyy
heihin. Rizzio ilmestyy vähän myöhemmin puhuen kuiskaten, mutta
tyynesti erään aatelismiehen kanssa. Viimein tulee Darnley yksinänsä
sisään.
(Seuraavaa puhetta lausutaan kun soitanto lakkaa tai hiljaisesti
soitetaan).
LINDSAY. Kas, tanssivien rivit kiertelevät kuin käärmeet auringon
paisteessa! Kuule, soitanto leikkii helvetin liekkiä! Perkele siinä
nauraa hohottaa.
ANDREW KERR. Hys, hys! Rangaistus on syöksevä heidän päällensä,
niinkuin meri Faraon sotajoukon päälle.
LINDSAY. Kas, kuinka kuiskailevat! Synnin saastainen hengähdys! Katso
noita hekkumallisia hymyjä, katso naisten irstaisia pukuja.
PORVARI. Turhaan Knox tälle hoville saarnaa.
LINDSAY. Hän on Israel'in profeeta, hän ei saarnaa turhaan; sillä
Jumala itse on hänen sanansa todistava tälle jumalattomalle suvulle.
ANDREW KERR. Tuossa on David Rizzio.
USEAT. Hänkö tuossa oikealla?
ANDREW KERR. Tuo katolilainen viettelijä!
LINDSAY. Paavin salainen lähettiläs!
ANDREW KERR. Uuden Jesuita-seuran jäsen!
PORVARI. Perkeleen taitavin juonten sepittäjä!
ANDREW KERR. Kahdeksan päivän kuluttua saa hän takoa omassa pajassaan.
LINDSAY. Erotkaamme! Me nostatamme huomiota.
ANDREW KERR (Porvarille ja muille). Tulkaa!
(He menevät perälle päin tanssivien taakse, Rizzio on
jo siirtynyt pois. Darnley astuu nopeasti esille ja
katselee tanssia).
LINDSAY (hänen takanansa). Mylord!
DARNLEY (ei vastaa).
LINDSAY. Mylord! (niinkuin ennen). Mylord, yhtykää Herran hurskaitten
joukkoon! Vapauttakaa meitä tästä Jesabel'ista!
DARNLEY. Oi, kuinka ihana hän on!
LINDSAY. Paholaiselta hän on saanut tämän voimansa. Olkaa varoillanne,
mylord, te olette jo tarpeeksi kauan kärsineet ja itkeneet sen
vallassa.
DARNLEY. Kärsinyt olen ja itkenyt olen, mutta katsokaa häntä, eikö ole
hän sen arvoinen! Ei, taivaallinen on hänen voimansa; katsellessani
häntä on minusta kaikki niin suloista kuin kirkkaana kevätpäivänä! Kas,
kas, kuinka säteilee jokaisesta hänen liikunnostaan! Kun hän kumartuu,
luo hän varjoja, kun hän ojentaa itseänsä, on kaikki valoista, kun hän
astuu eteenpäin, sykkivät sydämmet hänen tahtinsa mukaan.
LINDSAY. Hän on mieltä vailla! ... (menee).
DARNLEY. Joka kerta kun häntä näen, on minusta kuin en koskaan olisi
häntä ennen nähnyt. Olisinhan Loch Linneh'in lumivuori jos en vielä
kerran pyrkisi hänen puheillensa! Hän on enemmin kuin kuningasvalta
kaikkine loistoineen.
(Hän odottaa kunnes tanssi päättyy ja kuningatar,
jota Stuart taluttaa, astuu etulavalle. Siinä Stuart
notkistamalla polvea kiittää, poistuu, puhuu erään
palvelijan kanssa ja tulee kohta takaisin. Darnley
lähestyy täll'aikaa kuningatarta).
DARNLEY. Minä hartaammin ikävöin saadakseni puhua teidän armonne
kanssa, kuin poikana seikkailusta ikävöin.
STUART. Illallinen on valmis, me odotamme teidän armonne käskyä,
KUNINGATAR. Käskekää vieraat ruoalle. Me itse jäämme tänne kuninkaan
kanssa.
STUART (kutsuu illalliselle, jonka jälkeen jokainen poistuu naisensa
kanssa juhlamarssin soidessa).