Nuorukainen Mohamed kulki kuumassa hiekassa karavaaninjohtajan sivulla
ja kuunteli hänen tarinoitaan.
— Mohamed —, sanoi hän, — sinun lapsuutesi tarina on vielä kertomatta!
— Ja näin kertoi hän:
"Tapahtui, että eräänä päivänä sinun hoitajasi Halima jätti sinut
hetkeksi kahden oman poikansa kanssa. Mutta itkien juoksi tämä äitinsä
Haliman jälkeen ja huusi: — Mohamed on murhattu! — silloin syöksyi
Halima teltan luo ja tapasi lapsen kalpeana makaamassa maassa,
mutta hänen oma poikansa kertoi, että hän näki kuinka kaksi miestä
valkoisissa vaatteissa tuli Mohamedin luo. Ne tarttuivat häneen ja
heittivät hänet maahan, aukaisivat hänen rintansa ja ottivat sieltä
sydämen, josta he leikkasivat pois mustan verikokkareen ja heittivät
sen pois huutaen: — Tämä on saatanan osa! —
"Sitten pesivät he sydämen hohtavalla lumella, jota heillä oli
kultaisessa maljassa ja parannettuansa haavan katosivat." —
Näin kertoi karavaaninjohtaja, mutta Mohamed tuli suruiseksi ja
koitteli rintaansa. Se tuntui hänestä niin tyhjältä ja ontolta, hän
tiesi nyt, että sydämestään oli jotain poissa, ja hän huusi vaikertaen:
— Oi, aurinko, sinullakin on pilkkusi, mutta minun sydämeni on varjoja
vailla! -Ja hän itki sydämensä puhtautta, sillä hän ei vielä silloin
tiennyt — mikä puhdas sydän on. —
* * * * *
Allâh'in ainoa profeetta pakeni uskonsa vastustajia ja vihamiehiään ja
läheni Thaurvuorta. Ammottavat kuilut avautuivat hänen eteensä, kun hän
juoksi tuttuja teitä. Liikkuvat sorakivet vyöryivät hänen jalkojensa
alla, ja kuumuus vaivasi häntä.
Hän kiipesi korkealle Thaur-vuorelle ja katsahti takaa-ajajiensa
joukkoa. Ne olivat aivan lähellä; vain kaksi mahdollisuutta
näyttäytyi Mohamedille — antautua surmattavaksi tai itse syöksyä
Thaurinharjanteelta syvyyteen, mutta ääni povessa kuiskasi:
— Etsi luolaa vuoren juurelta! — — Mutta he tuntevat sen, he löytävät
minut sieltäkin! — Mutta rinnan ääni sanoi käskevästi:
— Allâh varjoo sinua! — Ja Mohamed laskeusi vuorelta kierteistä polkua
ja hiipi luolalle.
Mutta suuri, punainen hämähäkki oli kutonut verkkonsa sen suulle ja
istui keskellä seittiä uhkaavan näköisenä. Mohamed aikoi särkeä sen
seitin sauvallaan, mutta hämähäkki puhui:
— Anna minä tutkin sydäntäsi, niin minä autan sinua! — Eikä Mohamed
ehtinyt kauvaa miettiä vaan huusi:
— Tutki minun sydäntäni, sillä se on puhdas, mutta auta minua! —
— Vanno vala! Ja Mohamed vannoi Allâh'in kautta. Hän syöksyi luolaan.
Seitti särkyi, mutta pian paikkasi lukki sen ja istuutui sen keskelle.
Vainoojat saapuivat luolan suulle. -Tänne päin hän katosi —, puhui yksi.
— Mutta tuolla luolassa hän ei ole, sillä siinä on ehjä lukinseitti
suulla —, vastasi toinen, ja he jatkoivat ajoaan, mutta viileässä
luolassa istui Allâh'in profeetta hartaaseen rukoukseen vaipuneena.
Kylmä vesipisara katosta nolpahti hänen kuumalle otsalleen, Mohamed
heräsi ja nousi mennäkseen, sillä hän oli unohtanut lupauksensa, mutta
punainen hämähäkki istui keskellä verkkoa uhkaavan näköisenä. Mohamed
ailahti.
Hän tuijotti suurta hämähäkkiä, jonka punainen ruumis oli ihmissydämen
kokoinen, pitkät nivelikkäät jalat haroivat verkkoa, mutta
etujalkojensa välissä piti se jotain mustaa niljakasta.
— Lapsuuteni sydän —, kuiskasi Mohamed ja vaipui itkien maahan.
— Minä lahjoitan sen sinulle takaisin —, puhui hämähäkki, mutta Mohamed
teki kädellään kieltävän liikkeen.
— Muut rukoilevat takaisin lapsuutensa sydäntä, mutta sinä sen
kiellät! —
— Mutta miksi eivät varjot saaneet kasvaa valon kanssa, nyt on sydämeni
valoisa, varjoista en huoli. —
— Mutta sinä itkit kerran sydämesi puhtautta, Allâh kuuli sen ja antaa
sinulle varjotkin takaisin, että olisit — ihminen! —
Mutta Mohamed painoi kätensä sydäntänsä vasten ja itki.
Yhtäkkiä hyppäsi hämähäkki verkostaan hänen rinnalleen, halkaisi
villaisen vaipan ja imutorvellaan puhkaisi hänen valkoisen rintansa.
Tuntui ihana pistos, sydän pysähtyi ja hetken päästä kutoi hämähäkki
niljakasta seittiä haavan päälle, joka heti parani.