»Katso, mummo, iloiset
kissanpojat pienoiset
hupaisesti leikkii aina,
heit' ei huoli koskaan paina.
Eipä kissanpoikien
ole pakko hikoillen
neula käessä istuskella,
aapiskirjaa tutkistella.»
Pikku Liisa lausui näin;
mutta päätään nyykyttäin
vanha mummo itseksensä
lausuu nämä miettehensä:
»Kissanpojat, tyttöset
ovat yhdenkaltaiset;
eipä näiden murehista
ole paljon puhumista.»
Pääskynen.