Katso, tuolla tammistossa,
lehtisuojan pimennossa,
hirvilauma norea
liikkuu, kaunis, sorea!
Johdattaapi parveansa
hirvitaatto, sarvillansa
suurilla hän komeilee,
juhlallisna astelee.
Mutta keveinä kuin tuulet,
että varjoiks heitä luulet,
naarashirvet hienoiset
sekä vasat pienoiset
pujahtavat metsän teillä
korven läpi. Katso, heillä
päät on sievät, sarvettomat,
jalat kepeät ja somat.
Näin he iloisina vaan
elää vapaudessaan.
Hirvi-kansa, älä heitä
metsän rauhaisia teitä,
halullisna pyrkien
ruohoiselle niityllen.
Siellä metsätorvi pauhaa,
häiritseepi luonnon rauhaa,
siellä pyssy paukahtaa,
kuolon sulle valmistaa.
Pääskynen.