Ja orava se hyppeli varvullaan
ja keinutti syntymäpuuta,
sen hyppyset käpyä käänteli
ja se irvisti vasten kuuta.
Lie harvoin niin iloista oravaa,
no, hypsis ja ropsis, se hyppeli vaan,
ja keinutti syntymäpuuta.
Se oli niin kelveä kerkillään,
ja se latvalta latvalle loikki,
tuli vastaan joki, sepä kaarnallaan
pois souteli lahden poikki,
ja punainen häntä oli purjeenaan,
no, hypsis ja ropsis, se hyppeli vaan
ja latvalta latvalle loikki!
Yksi kulkija näki sen polullaan:
»mikä kirjava kiire on sulla?»
»Tytär myötäjäisiä tarvitsee,
oma eukko ja tupa on mulla!
Lie harvoin niin iloista oravaa,
no, hypsis ja ropsis, ma hyppelen vaan,
ja kirjava kiire on mulla!»
Ja se kulkija hyräili kulkeissaan,
eikä ilolta voinut muuta,
hän murensi leipänsä linnuille
ja naureli vasten kuuta.
Lie harvoin niin iloista kulkijaa,
hän kulki, kulki ja hyräili vaan,
eikä ilolta voinut hän muuta.
Larin Kyösti.