Ikävän nyt kerron teille:
Mirri sairastui.
Paha oli ilma eilen,
Mirri vilustui.
Nyt on vaivaa ystävällä,
— senhän arvaatkin —,
kaikk' on kipeänä hällä,
nenä, varpaatkin.
Minä häntä silittelin,
ei hän hyrrännyt.
Maidollakin mairittelin,
ei hän lerkkinyt.
Äiti makkarankin osti,
Mirrilleni vei;
Mirri päätänsä vaan nosti,
sanoi: »kiitos, ei!»
Viimein isän tohvelihin
Mirri löysi tien;
kävi siihen kyyryksihin
ystäväni pien'.
Ss, ss, lapset, hiljaa aivan,
antaa maata vain.
Uni huomiseksi vaivan
poistaa pienoltain.
Samuli Suomalainen.