Eräs musta marakatti
istui kerran kyyrylleen.
Halla pilkkanimi Matti
oil ja mieltä melkoiseen,
villityllä;
mutta kyllä
luiskahtivat longallensa
kairan laidat kallossaan,
kun hän otti ollaksensa
kauppamiesnä, kainu, vaan.
Hän jo myöpi,
myöskin syöpi.
Kirre, Mirre ruuan häässä
makeaisii ostelee;
kolmikulmahattu päässä
Musta Matti punnitsee.
Siinä myödään,
siinä syödään.
Oikein oiva-markkinoita
siten siinä pidetään;
pureskellaan prenikoita. —
Moiseen ryhtyi räihinään
Musta Matti
marakatti.
Tyko Hagman.