Riens' aamulla Liisa torillen,
mutt kotona kissa poloinen
nyt herää aamu-unestansa
ja luulee seurassa olevansa.
»Miau, miau, hyvää huomenta!
Muistatko, Liisa, suurusta?
Ma nälkään näännyn, usko se vain,
kun eilen ruuatta olla sain.»
Vaan Liisa ei kuule, hän poissa on,
ja kovin on Missinen onneton.
Mut silmät kun oikein auki saa,
hän padan liedellä oivaltaa,
ja aate jättiläissuuruinen
nyt valtaa mielen Missisen:
»Ma pukeun Liisaksi paikalla
ja häärin emännän toimissa.»
Ja neitsyn huiviin ja hameesen
nyt pukeutuu herra Missinen,
ja padan etehen asettuu
niin arvokkaana kuin kuka muu:
»Mut täytyyhän kokin maistella
eik' ateriaansa pilata.»
Vaan kova onni! — jo kolkuttaa,
siis täytyy meidänkin lopettaa!
Minna Krohn.