Oli kaksi apinata,
iloisia molemmat.
Monta tuumaa mielessänsä
hautoivat nuo veitikat.
Toinen oli Filistiina,
toinen Jonte nimeltään.
Oksallansa auringossa
istuivat he mielissään.
Vanha setä virtahepo
kulki ohi tuumissaan.
— Jonte, mennään ratsastamaan!
— Sisko kulta, mennään vaan!
Kiipesivät hevon selkään.
Hepo huusi: — menkää pois!
— Kutti, kutti, kirkui Jonte,
miks'et täällä olla sois?
Virtahepo tuumi hiljaa:
— Kutti itsellenne vaan.
Jokeen heitän teidät kohta. —
Läksi sitten juoksemaan.
Jokeen sukelsi kuin saukko,
veteen jäivät apinat.
Märkinä ja nolattuina
uivat rantaan veitikat.
Arvid Lydecken.