Hiiri metsähän menevi,
lyhytjalka lynsyttävi,
pikku kelkkanen perässä,
pikku kirves kelkkasessa.
Päätyi katti kannon päähän,
kannon päähän katsomahan:
»Minne menet hiiri rukka,
lyhytjalka lynsyttelet?»
»Metsähän menen poloinen,
korpehen kovaosainen.»
»Mitä siellä tekemähän,
kuta raukka raatamahan?»
»Lehtikoivun leikkomahan,
puun sorian sortamahan.»
»Entäs kuolet koivun alle,
puun sorian sortumille?»
»Pistäyn mä puun rakohon,
koen mennä maan rakohon.»
»Entä nälkäki tulevi;
mitä siellä syöäksesi?»
»Syön mä koivun kuoruisia,
puren haavan kettusia.»
»Entäs turpuvi mahasi,
vatsa paisnvi pahaksi?»
»Puhkasen ma puikkosella,
tärähytän tähkäsellä.»
»Entäkun veri tulevi?» —
»Veren tullaki pitävi.»
»Entäkun kivistelevi?» —
»Voitelen ma voikkosella.»
»Mistä saat sa voikkosia?» —
»Akan vanhan vakkasesta.»
»Mistä vanha akka saapi?» —
»Nuoren neien lippahasta.»
»Mistä nuori neiti saapi?» —
»Nuoren lehmäsen nisästä.»
»Mistä sitä nuori lehmä?» —
»Korehista korttehista,
tuorehista turpehista,
vihannista mättähistä,
helyheinän hepsusista,
luojan pitkiltä pihoilta,
kaikkivallan vainioilta.»
»Sen vainen valehtelitki;
vaan ma nyt sinun opetan,
ettet totta toisen kerran
mua syöttele sanoilla.»
Siinä kohta kourihinsa,
kääppäsi käpälihinsä,
tappoi hiiren hirviästi,
ja kaotti kauhiasti.
Siihen loppui hiiren virsi,
katkesi katin tarina.
Kanteletar.