Täss' on tyttö, neito nuori,
Hieno, valkea, hiveä,
Täss' on tyttö, tyyni mieli,
Sievä, kaunis ja siveä,
Mieleltänsä tyytyväinen,
Tekemähän taitavainen.
En mä tarvitse tapailla
Riikin akkojen apua;
Paljon on omasta taasta
Huonehissa huiviloita,
Orret täynnä täkkilöitä,
Naulat hameita nakattu,
Yksi seinä aivinaista,
Toinen pantu palttinata,
Nurkat punkkoja pakaten,
Kaljoja kaheksantoista,
Sukkia vähän enemmän,
Virsuja sata paria,
Kenkiä vähä enemmän.
Aina on omilla mailla
Kilvan kihlan kantajia,
On niitä etempätäkin
Aina markan antajia;
Pojat polkuja pitävät,
Aina luokseni ajavat
Orihilla välkkyvillä,
Hevosilla hirnuvilla.
Kihlat kilkkavat povessa,
Taskut täynnä taaleria,
Kukkarot kultarahoja:
"Ota tästä neitoseni
Kihlat kullan kiiltäväiset!"
Kyllä niit' on monta käynyt
Hopealta hohtavata,
Vaan ei ole vielä ollut
Lämpimältä läihkyvätä.
Enpä kullalla eroa
Kotoani kultaisesta,
Enkä taivu taalerilla
Vasten mielen vaatimusta,
Vaan jos omani tulisi,
Näköiseni näytteleisi,
Vasta ottaisin omalta
Kultakihlat kullaltani.