Kerran kestissä hyvässä
Ollessa oluen luona,
Tuoll' mä starssinan tapasin,
Starssina tarinat haastoi,
Kuinka kunnan kuulu miehet
Astunevat ammattiinsa.
Kuuluttaapi kunnan miehet
Rauhatuomari kokohon.
Kun ompi ko'ossa kunta,
Volosti on valmihina,
Rauhaa herra haasteleepi:
"Talonpojat kelpo lapset,
Nyt on tullunna valio,
Ammateille vaihto-aika,
Valitkaatte varma poika,
Uskollinen ammatille,
Sivistynyt siihen vielä,
Staarosta saman tapainen,
Kanssa myöskin kandidaaiti".
Kunta kohta kiirehesti
Kerääntyvät kerhopäihin
Miestä miettimään parasta,
Keskustellen keskenänsä:
"Otetaan myö Ollin Matti".
"Ei ole Ollista oliaa",
Toiset tuohon tokkajavat,
"Ei ole Ollilla älyä
Kansan katsoa parasta.
Pannaan myö Pajulan Pekko".
Joku joukosta sanoopi:
"Pekko parka paskapoika,
Köyhä kelvotoin mokoma,
Isä kerjuulla käveli,
Äiti mierolla kuleksi;
Saahaan myö Sahalan Heikki".
Muistutteli muutamaiset:
"Kaikkia pahan penikat
Tahotte työ starssinaksi,
Mik' ei malta yöllä maata,
Senkun[31] kirjoja lukeepi,
Paperia paimentaapi,
Sievä on kuin siisti tyttö,
Laimea tuo on kuin lammas;
Taitaapi parasta olla,
Jos panemme Pankin Paavon,
Tuo on suuresta suvusta,
Varsin suuresta jalosta:
Oli tuo poikana pohatta,
Isätkin oli ennen kaikki
Kerjäläisten keisareita,
Komentajat tuhman kansan.
Tuoll' on kaunis kartanokin,
Aivan vaatteetkin valitut,
Riitteleepi rikkautta,
Vaikk' ois neljä nälkävuotta.
Jalo on kuin jättiläinen,
On kuin leijona leveä".
"Suuri kiitos suuret miehet",
Parkaisivat pienet miehet,
"Nyt on oike'in osattu,
Tavattu on starssinamme".
Kun on starssina valittu,
Sitten siihen kandidaatti
Se valitaan sukkelasti,
Pannaan nimen paimeneksi.
Pienet ammatit perästä
Ne valitaan varovasti.
Vähän on väliä siintä
Mit' on miehellä sisällä,
Kun on muuten miehen muoto.
Ken onpi velassa varsin,
Perhe aivan puutoksessa,
Takovskij[32] on staarastaksi,
Aimollinen ammatiksi;
Siinä verot suoriavat,
Perhe henkihin herääpi.
"Jok' on pojat joutununna",
Rauhatuomari kysyypi.
"Jo on starssina tavattu",
Kaikki kunta kiljaiseepi,
"Valittu on Pankin Paavo,
Ylennetty yksin mielin,
Sekä muutkin virkamiehet."
Rauhatuomari tuleepi,
Sanoopi tuo starssinalle:
"Nyt kun virkahan asetan,
Vitjat kannan kaulallesi,
Merkin rintahan rutistan,
Senkun vahvista valalla
Uskottu sull' uusi virka".
Siit' on saatava samassa,
Pantava papin etehen.
Pappipa tuo sielun paimen
Neuvoileepi nöyryytetyn,
Totiseksi toivottaapi
Vääryyttä vihajamahan,
Oikeutta ottamahan.
Jonka vahvistaa valalla
Uusi starssina toella,
Kandidaattinsa keralla.
Kun on päätetty valio,
Siihen kaunis harjakannu,
Litkat[33] laitetaan lopuksi.
Ensin otetaan esille
Viina-ämpäri etehen,
Sakuskaksi siihen kanssa
Silvotuita sellin[34] luita,
Leipäkäärö kummallinen,
Sekä vehnäistä vähäisen,
Sille sampi särpimäksi.
Mitkä ei ole tottunehet
Paloviinalle parihin,
Tuoahan tusina oltta,
Mettä melke'in samoiten.
Vielä vanhat virkaheitot,
Sekä kunnan kuulu miehet,
Huutajat hyvemmät miehet,
Noillen toti toukatahan,
Annetahan oiva punssi.
Vielä pienet virkamiehet,
Sekä uuet että vanhat,
Pikkuruisen puolestansa
Antavat apua siihen
Juhlan jatkohon jalohon,
Eroryypyt, alkajaiset.
Näillä päättyvät pitoiset,
Juhlan kaula katkiaapi.
Rähinä se riski siinä,
Hurraan huuto oivallinen,
Nosto päättääpi pitoiset.
Huomisen on harmi suuri,
Kallonsärky kaikenlainen,
Pohmelo pahanmakuinen,
Päänpakotus palkastansa.