Pietari Kettusen elämästä ei tiedetä juuri muuta, kuin mitä hän itse
seuraavassa runossa kertoo. Siitä näkyy että Kettunen oli kotoisin
Vuokkiniemen pitäjästä Venäjän Karjalasta, että hän paljon oli Suomen
puolella kuljeskellut, nähtävästi etupäässä "laukkuryssänä", vaikkei
sitä nimenomaan runossa sanota, ja että hän Suomesta oli löytänyt
itselleen valitun vaimon, kainaloisen kanan, Kilposen Marin, Vesan
kylästä Kiimingiltä. Se tapa, jolla heidän avioliittonsa solmitaan,
voipi jonkun mielestä näyttää liian kevytmieliseltä, mutta kauvempana
sivistyksestä luonnon helmassa asuvissa ihmisissä on luonnollinen tunne
vielä paljoa vahvempi ja varmempi, kuin enemmän sivistyksen saaneissa,
ja tämä kohta on lukuun otettava arvosteltaessa. Kettusen naimisjuttu
tulee niin erinomaisen sieväksi ja runolliseksi kohtaukseksi. Kun
Lönnrot 1830-luvulla matkoillaan kulki Vuokkiniemellä oli Kettunen jo
kuollut, mutta kiitettiin vielä olleen seudun parhaimpia runolaulajia.
Sitä vastoin Mari, hänen leskensä, vielä eli yleisesti arvossa
pidettynä ja pidettiin kelpaavana esimerkkinä vanhoille ja nuorille.
"Jos kaikkein onnistuisi saada yhtä hyvät vaimot teidän maastanne, kuin
Kettunen", sanottiin Lönnrotille, "niin eipä meidän omia tyttöjämme
naitettaisikaan." -- Pietari Kettusen sujuva runo naimisestansa
Suomessa on painettu Kanteleessa 4:s osa s. 47 (käsikirjoitus Lönnrotin
kokoelmassa Kirj. Seuran kirjastossa), ja ruotsiksi käännettynä erään
toisen nähtävästi paremman ja täydellisemmän toisinnon mukaan R.
Tengströmin kokoelmassa "Finskt Anthologi" s. 211. Turhaan olen
koettanut saada tätä Tengströmin käyttämää kappaletta käsiini, joten on
täytynyt painattaa runo edellisen mukaan, vaikka se varsinkin lopussa
näyttää olevan kovin sekava; ainoastansa paikoittain olen voinut
muuttaa säkeitten järjestyksen.