Elias Tuoriniemi mainitaan eläneen suutarina Pyhäjärven kappelissa
Pyhäjoen pitäjää Pohjanmaalla noin vuoden 1810 paikoilla. Muita
elämäkerrallisia tietoja ei ole onnistunut hänestä saada, joka seikka
ompi sitä enemmän valitettava, koska hän niistä parista runosta
päättäen, jotka ovat säilyneet, näyttää olleen samalla kertaa aikansa
taitavimpia runoniekkoja sekä järkevä ja yleistä hyvää harrastava
mies. Hänen runonsa osoittavat myöskin hänen olleen luonteeltaan
leikillisyyteen taipuva, niinkuin usein Suomen talonpojat. Häneltä on
säilynyt kolme runoa (Topeliuksen runokokoelmassa ja parissa
käsikirjoituksessa Kirj. Seuran arkistossa). Pisin niistä on juoppouden
pahetta vastaan kirjoitettu "juttu juomareista", toinen on pilkallinen
runolaulu "suuresta tupakanpuutteesta", jotka molemmat seuraavat tässä
alempana (edellinen kuitenkin vähän lyhennetyssä muodossa); kolmas on
lyhyt runo "kirpusta", jonka aineen valinnasta tekiä sanoo: "tämä on
juoru joutavasta, työ on tehty tyhjän eestä: lukkari minun lupasi,
vaati vanha kumppalini juoruamaan joutavasta, kirjoittamaan
kirpustakin."