Pietari Väänänen, joka syntyi vuonna 1764 Murtolahden kylässä silloista
Kuopion, nykyistä Nilsiän pitäjää, on Suomen merkillisimpiä
talonpoikia. Hänen vanhempansa olivat katollinen _Lauri Pietarinpoika
Väänänen_, laajaa Väänästen sukua, ja tämän vaimo _Kristiina Nissanen_.
Jo nuorempana teki Pietari Väänänen itsensä tutuksi kunnosta ja
uutteruudesta, ja oli, isän kuoltua v. 1791 perittyänsä kotitalon,
seudun enimmin arvossa pidettyjä talollisia. Hän oli pitäjässään
lautamiehenä ja valittiin v. 1800 seudun valtiopäivämieheksi
Norrköpingin valtiopäiville. Norrköpingin viereisessä virrassa
mainitaan hänen, kahden muun suomalaisen talonpojan kanssa, näyttäneen
kuningas Kustavi IV Aatolfille, mitenkä koskea Suomessa lasketaan.
Myöskin sepitti hän täällä Norrköpingissä runon kuninkaan silloin
tapahtuneen juhlallisen kruunauksen kunniaksi. Näitten johdosta
arvattavasti sai hän herrastuomarin arvonimen, joka hänellä sittemmin
on. Kun keisari Aleksanteri I v. 1809 kutsui Suomen säädyt kokoon
Porvoosen valtiopäiville, joilla Suomen kansan tulevaisuus ja uusi
asema oli ratkaistava, valittiin Pietari Väänänen jälleen kotiseutunsa
edusmieheksi. Väänäsen kykyä osoittaa tällöin myöskin se seikka, että
talonpoikaissääty alinomaa käytti häntä luottamusmiehenänsä,
lähetystöissä ja valiokunnissa, ja hän olikin melkeinpä ainoa tällä
lailla käytetty suomenkielinen edusmies, koskapa vielä Ruotsin
valtiopäiviltä peritty tapa näyttää olleen vallalla, että Ruotsin
kielen taitoa etupäässä pidettiin silmällä valiokuntain jäsenet
määrättäessä. Eikä Väänänen suinkaan ollut mikään pelkkä jaa-herra,
joka aina toisten mieleen myöntyi, sen todistaa esim. hänen
vastalauseensa siviili- ja talousvaliokunnassa vakanssimaksujen
suuruudesta, jota vastalausetta hän viimeiseen asti säädyssä puolusti.
Että Väänänen itse käsitti, mikä tärkeä hetki Suomen kansan elämässä
Porvoon valtiopäivät olivat, osoittavat ne säkeet, jotka hän tästä
tapauksesta liitti ylistysrunoonsa keisari Aleksanterille:
"Käski kansasta valita
Jotka saattaisi sanoa
Tieon kansan tarpehista,
Joillen itse ilmoitteli
Porvohossa poikasilleen,
Että kaikki kansa saapi
Uskollansa entisellä
Luojallensa lauleskella,
Varsin vanhalla tavalla."
Väänäsen kunto yleisissä ja oman paikkakuntansa taloudellisissa
toimissa hankki hänelle arvon-osoitteita sekä hallitukselta että
seuroilta, ja kolme mitalia mainitaan ukon loppuikänään kantaneen
rinnassaan. V. 1828 muutti Väänänen maalta Kuopion kaupunkiin, missä
jonkun aikaa oli ruokatavarain kauppiaana, ja lienee sitten viettänyt
viimeiset ikävuotensa Taipalsaaressa poikansa luona, joka siellä oli
pappina (nimellä _Venell_). Siellä hän myöskin kuoli v. 1846 ja sai
hautansa Taipalsaaren kirkkomaassa. Naimisissa oli hän ollut talonpojan
tyttären _Eeva Savolaisen_ kanssa.
Väänäsen runot todistavat nekin että hän oli liikkunut paljon yleisissä
asioissa, koska yleensä ovat tämmöisistä aineista sepitettyjä. Jos ovat
ilman suurempaa runollista innostusta, ovat ilman suurempia virheitäkin
runomitan puolesta, ja osoittavat siten että runomahti Väänäsen aikoina
vielä oli hänen kotipaikoillansa säilynyt. Suom. Kirjallisuuden Seuran
kirjastossa on niitä säilyssä kolme (v. Beckerin kokoelmassa): Kustavi
IV Aatolfin kruunauksesta (löytyy myöskin erikseen painettuna, arv.
1800), saman kuninkaan palauksen johdosta ulkomaalta (tehty
"Tukholmissa 23 p. helmikuuta 1805") ja Aleksanteri I:lle, joka runo
mainitaan sepitetyksi erään Ramsayn (varmaankin Kaarlo Aukusti Ramsay,
sittemmin maaherra ja senaatori) kehoituksesta, joka vei sen mukanansa
Pietariin itse keisarille näytettäväksi.