Ei ole pakkoa pahaana
Varsinkana vanhan miehen,
Ikäpuolen ollenkana,
Että ruveta runoillen.
Luonto kuitenkin lupaapi,
Tapa vanha vietteleepi,
Että pikkuisen pitäisi
Kihnutella kirjoitusta
Nuorten miesten nähtävillen,
Mitä kaksi kirkkomiestä
Kunnialla kulkenutta
Aivan isollen ijällen
Pyhäaamuna puhuivat
Kiven päällä kirkon luona,
Päivän puolella tapulin;
Heiän puheensa perustus
Viel' on muistossa minulla.
"Kun me ennen ensi kerran
Kiersimme tätä kiveä,
Istuimme isän sylissä,
Katselimme kaikkialle,
Ilman silloin siellä täällä,
Kaksin, kolmin kankahilla,
Näkyi miehiä mäellä.
Kun ne sitten kutsuttihin
Kaikki kelloilla kokohon,
Sopi ne sisällen silloin,
Joka henki helluntaina,
Pääsivät ne pääsiäisnä
Itse kukin istumahan,
Jaksoi jouluna lukea
Hyvin helposti hevoiset.
Sitt' on tehty temppeliä,
Kaikin paikoin kappelia,
Kaikki täytehen tulevat.
Ei silloin sinistä nähty
Eikä paljon painettua;
Silloin sulhaset sujotti
Metsikanan karvaisina,
Naitavatkin neitosetkin
Varsin varpusen värissä;
Ei silloin rikasten rinta
Eikä mestarit vahalta
Kirkon mäellä kiillottanut
Talviselta taivahalta,
Eikä köyhä kestin poika
Väinämöisen viikatteella.
Ei nyt vaatteista eroita
Jos ei muutoin miestä tunne,
Kuka herra, kuka narri,
Mitk' on muita mestareita."
Toinen vaari vastajaapi:
"Joshan käyvätkin koreina,
Kylä työtäkin tekevät;
Siitä minä mielelläni
Julistan Jumalan töitä,
Hallitusta Herran suuren,
Ett' on riittävä elatus
Pantu paljolle väelle,
Ett' on järviinkin jätetty
Siunaus sillä varalla:
Jos on paljon pyytäviä,
Pyytämist' on paljon kanssa,
Saalista samalla lailla;
Maata kanssa kaivajilla:
Kyll' on siemenen sijoa.
Kyntämistä, kuokkimista,
Paljon entistä enämpi.
Kuss' ei ennen kahta tehty,
Nyt on neljäkin taloa
Tiluksilla tiettömillä,
Kuss' ennen hevoista kaksi
Tuli tuskalla kesähän
Luetuilla kylkiluilla,
On nyt kaikite kaheksan,
Onpa kyllä kymmenenkin
Lihavalla lautasella.
Notkot selkämän sivulta
On jo pelloksi perattu;
Suuret kuusikot kumossa,
Joiss' ennen oravamiehet
Viettelivät viikkokauet;
Niin on pisimmät petäjät
Kaikki kankailla kaaettu,
Niiss' on pytingit pihoissa.
Kuss' ennen kuret munivat
On nyt aumat oivalliset,
Kussa ennen peurat poiki
Niiss' on suuret nurminiityt.
Sitä myöten silmät suuret
Kuin on otsakin leveä."
Tähän on kaikki kirjoitettu,
Pantu vanhojen pakina.
Siinä paikassa samassa
Oli monta oivallista
Isäntätä istumassa,
Jotka kuuli kaikki tyynni
Mitä vaarit vestätteli.
Nämät sanoivat samassa:
"Suuri kiitos suuret vaarit,
Lysti on likellä olla,
Kuulla kauniita sanoja
Elämästä entisestä!
Saammeko mekin sanoa,
Panna puhetta sekahan?
Eikö ne eläisi vielä
Viljavuonna varsinkana,
Jos ne joisivat vähemmin;
Kovin konnat juovat paljon,
Joukolliset joutomiehet.
Jos viikon tekevät työtä,
Puoli palkasta meneepi
Heti suuhun sunnuntaina;
Akka parat arvelevat
Mikä viepi viikon palkat,
Kuhun vaipui vaivaukset."
Siinä seisoi saapuvilla
Muita rengin rehjanoita,
Olipa oppipoikiakin.
Yksi kiljaisi kipeesti:
"Mitä vielä vettä jäällä,
Kolmin kerroin kohva päällä!
Minä ostan enkä jäästä;
Mull' on pankkoja povessa,
Toista köyrinä tuleepi!"
Muorit poskeensa murahti:
"Pojat, pojat parrattomat,
Hiihtäkääpä hiljemmästi,
Niin ette tipaha tiellen,
Kykähä kylän välillen."
Nauroi ne nuoret isännät,
Mutta vaarit vastasivat:
"Niit' on heiän joukossakin:
Siltä kirkolt' on papitkin,
Jolta lienee lukkaritkin.
Pane punniten puhetta,
Mieltä mitaten jakaile,
Eikö ne enemmän tieä,
Joill' on pojat partasuuna;
Teilt' on ne tekemättäkin,
Jos ne teiltä tehtäneenkään.
Niistä tullut toisinansa
On paras palan anoja,
Ovat vaarin vastuksina,
Vietävinä vaarin pojan."
Vaarit kirkkohon käveli,
Pojat meni männykköhön,
Yksi veijari vetääpi
Taskumatin taskustansa,
Josta jakoi joukollensa,
Vaan ei vaarillen sanonut.