Rovio.
Milloin päivän sätehet
alkoi paistaa tuoden
kevätvalon,
isäni mun poltti lehdet
menneen vuotiset.
Liekki paloi suhisten.
Savu nousi lehtein
poltettujen
sinivuokon kalpeahan
valoon ilmojen.
Iltaa samankaltaist' ei.
Ojan vesi loisti
ruusuisena.
Tuuli hiljaa yöhön lintuin
hauraat äänet vei.
Tunteissani tuoksun sen
vavahdan ma vielä
onnellisna.
Kodin kalvas kevät siintää
yöstä muistojen.
(Suom. Elina Vaara)