Sovinnon sua saareks tottakin mainita taitaa:
Juuripa ihminen yks päälles sopia voi!
Lempi ja Lempo.
_Lempenä_ neitonen liehui; kaikki sydämet syttyi.
Miekkoinen, joka sen nai, _Lemmon_ kekälen sai!
Komea hautakivi.
Armahas haudan päälle sä loit kiven komean, suuren.
Siksikö että hän pois sieltä ei palata vois?
Suurisuiselle ystävälle.
Hopeanhohtelevaisna miettehes kohosi ilmaan.
Varmaan, arvelin mä, Fenix-lintu on tuo!
Mutta pianpa läiskis! maahan sä putosit jälleen.
Olitkin, nyt minä näin, siipikalanen vaan!