Erik Lindorm.
Käsivarteni lastako tuudittaa,
ja sen silmissä kuvani on?
Ja ulapat välkkyy, ja lämmin on maa
ja taivas hattaraton!
Mitä aikoja on, mitä vuosia nää,
ken oon, mikä nimeni mun?
Sa naurava käärö, sa vaalea pää,
miten sain ma syliini sun?
Ma elän, ma elän! Ah, ennemmin
ma miss' olen ollutkaan?
Kai varroin ma vuosia miljoonin
tätä hetkeä ainostaan.