"Tulenkantajat", Nuoren Voiman Liiton kirjallisen harrastuspiirin
albumi -- monelle outoja sanoja, olemattomuudesta esiin nousseita, yksi
haara siinä kymmenlatvaisessa nuoressa virrassa, jonka alkulähteistä ja
juoksusta lienee mielenkiintoista kuulla pieni tarina.
Jokainen lehti -- eikä nuorisolehti siinä suhteessa tietystikään tee
poikkeusta -- kokoaa vähitellen ympärilleen suuremman tai pienemmän
vapaaehtoisen avustajain joukon. Siten Nuori Voimakin, joka alkuaan
koulunuorisoliiton äänenkannattajasta oli laajentunut v. 1910
varsinaiseksi yleiseksi nuorisolehdeksi, taivallettuaan nuorison
rientoja ajaen aina vapaussodan aikoihin saakka, oli saanut ympärilleen
nuorisoparven, jonka mielenilmaisuna voidaan pitää pientä toimitukselle
tullutta avointa kirjettä. Se saapui jo ennen Suomen itsenäiseksi
tulemista, mutta julkaistiin lehden 3:nnessa numerossa 1919 Eero
Paavilaisen nimellä, ja se kuului seuraavasti:
"Eikö olisi syytä lehtemme lukijain keskuuteen perustaa toveriliitto,
jonka jäsenet aina toimisivat edistyksen puolesta? Tärkeätä olisi
myös maalais- ja kaupunkilaisnuorison lähentäminen, ja koska N:n V:n
lukijoita on kumpiakin, niin lähentäisi tällainen toveruus heitä
toisiinsa. Olen tiedustellut useilta Nuoren Voiman lukijoilta heidän
mielipidettään, ja he ovat ehdotukseen hyvin innostuneita. Liiton
sääntöinä ei olisi muuta kuin: 1:seksi, että sen jäsenten tulisi
levittää lehteään, 2:seksi; koettaa omasta puolestaan lähestyä
tovereita, 3:nneksi: edistää sivistystä paikkakunnalla ja 4:nneksi:
lunastaa Liiton merkki, jonka avulla jäsenet tuntevat toisensa."
Tuota korutonta kehoitusta voidaan pitää Nuoren Voiman Liiton
ensimmäisenä alkuna. Toimitus sai sen johdosta myöhemmin joitakuita
kirjeitä, jotka kannattivat tehtyä ehdotusta, ja saman vuoden syyskuun
toisessa numerossa kirjoitti silloinen nimimerkki Kerttu Suomenlinna
(Sirén, Elina Vaara):
"Koska toveriliiton perustaminen kaikkien suureksi iloksi nyt on
otettu vakavan pohdinnan alaiseksi, pyydän muutamin sanoin esittää
vaatimattoman ehdotukseni Liiton kokoonpanon ja johtavan aatteen
suhteen; 1. Nuoren Voiman toveriliiton tehtävänä on kasvattaa kutakin
jäsentään hänen kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan työhön rakkaan
isänmaamme hyväksi. 2. Tämä käy päinsä ahkeran, Liiton jäsenten
harrastusten mukaan järjestetyn harjoituksen avulla. 3. Toiminnan
helpottamiseksi tulee samojen asiain harrastajain liittyä ryhmiksi
eli osastoiksi (esim. urheilijat, taiteilijat, kynäilijät, keksijät
ja kokeilijat j.n.e.), joiden johtajat yhdessä Liiton puheenjohtajan
kanssa neuvotelevat Liiton asioista ja panevat kokousten päätökset
täytäntöön kukin omassa osastossaan. 4. Yhteys eri paikkakunnilla
toimivien liiton osastojen (ja yksityisten jäsenten) kesken perustuu
ennenkaikkea vilkkaaseen kirjeenvaihtoon. 5. Liiton jäsenten
velvollisuus on tehdä parhaansa sen hyväksi, sekä 6. levittää ja
kaikin tavoin palvella lehteään, Liiton aatteiden julistajaa ja
äänenkannattajaa Nuorta Voimaa."
Jos edellinen kirjoitus sisälsi perustavat sanat, sisälsi tämä
suppeassa muodossa jo Liiton koko suunnittelun. Toimitus kävi
tällöin myöskin entistä tehokkaammin asiaan käsiksi ja kehitteli
liitto-ajatusta saman vuoden lokakuun 2:sessa numerossa yhdistäen
Kerttu Suomenlinnan egoistisemman _työn ja kehittymisen aatteen_ Eero
Paavilaisen altruistiseen _sivistyksen ja toveruuden_ aatteeseen ja
samalla ehdottaen, että Liiton tarkoitusperien toteuttamiseksi ja
jäsenten valitsemisen vuoksi jokaisen Liittoon pyrkivän tulisi antaa
Liitolle näyte harrastuksestaan, ja vasta jos se hyväksyttäisiin,
pääsisi hän Liiton jäseneksi. Kuin jonkunlaiseksi todistukseksi
hyväksytystä näytteestä hän saisi kuparimerkin, ja tuo merkki olisi
samalla Liiton jäsenten ulkonainen yhdysside, josta he tuntisivat
toisensa. Toisesta, kehittyneemmästä näytteestään hän saisi
_hopeamerkin_ ja kolmannesta näytteestään lopulta _kultamerkin_,
jolloin hän ikänsä kaiken pysyisi Liiton jäsenenä. Harrastuksensa
perusteella jäsen sitten tulisi kuulumaan määrättyyn piiriin.
Siten alkoivat jo hahmottua tämän varsin omalaatuisen Liiton
ääriviivat, ja kun Liiton perustamismahdollisuuksista ja suunnitelmasta
annettiin viittauksia Nuoressa Voimassa, sai se innostunutta kannatusta
joka taholta. M.m. huomautti U. Kivistö tammikuun numerossa tällaisen
Liiton merkityksestä nuorten yhdistäjänä, "se kun keräisi heidät
kokoon, poimisi heidät koko laajasta Suomen maasta, tukisi heitä ja
antaisi heille sen tunteen, että he eivät ole yksin ja että juuri
pysyvä harrastus oli jotakin jaloa ja erikoista." Sama kirjoittaja
lisäsi vielä lehden ohjelmaan _harrastusten näyttelyn_ tarpeellisuuden
ja miten ihanaa olisi saada järjestetyksi suuria ja monipuolisia työn
tulosten _näyttelyjä_ ja yhteisiä kesäsiirtoloita ja retkeilyjä. Ja
vuoden 1920 alkupuolella pohdittiin sitten liitto-ajatusta monella
taholla, ja maaliskuussa Nuori Voima, selostaessaan uudelleen
Liiton tarkoituksia, ilmoitti, minkälaisia harrastusnäytteitä
voidaan lähettää esim. kirjalliselta ja taiteelliselta, kokeitten
ja keksintöjen aloilta. Ja huhtikuun ensimmäisen päivän numerossa
toimitus alkoi hyväksyä Liittoon jäseniä lähetettyjen harrastuksen
näytteiden perustalla, ja sitä jatkui sitten koko kevään, ja aina
kerrallaan hyväksyttiin 6-7 jäsentä. Yritys herätti yhä suurempaa
mielenkiintoa. Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun kemistit
valmistivat omasta aloitteestaan Liiton laajan sääntöehdotuksen ja
kokoonpanon suunnitteluluonnoksen, johon oli uhrattu paljon työtä.
Harrastusnäytteiden arvostelua ja jäsenten hyväksymistä seurasi
näytteiden julkaiseminen, ja niinpä sisälsi jo seuraava heinäkuun
kaksoisnumero miltei yksinomaan harrastusnäytteitä. Syksyllä
alettiin ehdottaa perustavan kokouksen pitämistä joululomalla.
Sillä välin oli toimitus myös järjestänyt merkinluonnoskilpailun
ja ilmoitti lokakuussa, että lopullisesti oli taiteilija Martha
Wendelinin piirustus tullut hyväksytyksi ja tämä kaunis siipi- l.
Ikaros-merkki -- se kun perustui kreikkalaiseen taruun -- oli valmis.
Marraskuussa toimitus uudelleen vielä laajasti teki selkoa Liiton
tarkoitusperistä, niiden toteuttamismahdollisuuksista ja miten
pitkälle Liitto oli ikäänkuin omasta voimastaan kehittynyt ja mitkä
sen lähimmät tehtävät olivat. Liittoon oli siihen mennessä hyväksytty
jo 101 jäsentä, maalaus-, piirustus- ja varjokuvaleikkelyn harrastajia
19, runoilijoita 22, teknikkoja 7, keräilijöitä, ongelmamiehiä,
esperantisteja, lehdentoimittajia, näytelmätaiteen, voimistelun ja
urheilun harrastajia, puutyöntekijöitä, kemistejä, sivistyselämää
koskevien, itsekasvatus y.m. kirjoitelmien kirjoittajia, säveltäjiä,
kaunokirjailijoita, Shakinharrastajia, arkkitehteja, valokuvaajia,
mehiläisten viljelijöitä, radiomiehiä ja luonnontieteilijöitä.
Joulunumerossa lopulta julkaistiin perustavan kokouksen kutsu ja 123
"epävirallisin" jäsenin lähdettiin Helsingin kokoukseen 9.1.1921
perustamaan Liittoa, joka oli jo ollut puoli vuotta sitä ennen
olemassa.
Perustava kokous on varmasti elävänä vielä niiden 32 miehen -- sillä
naispuoliset eivät olleet uskaltaneet tulla -- mielessä, jotka
silloin olivat läsnä. Nuorekasta innostusta, rohkeita tuumia ei
puuttunut. Äänenkannattajansa mukaan nimensä saaneen Nuoren Voimaa
Liiton perustamispäätös oli yksimielinen. Väliaikainen Liittohallinto
valittiin valmistamaan Liiton järjestely- ja sääntöehdotusta
ja näytteitä hyväksymään, Liiton kuin itsekseen muodostunut
suunnitelmaluonnos vahvistettiin ja täsmällistettiin kaikkine
merkkiasteineen ja lopuksi keskusteltiin vielä Joh. Edvard Ruotsalaisen
kirjeen johdosta tällaisen albumin julkaisemisesta. Ja näin oli
lähteensilmistään alkanut vieriä nuori virta tuntemattomia kohtaloita
kohti, kaikesta päättäen elinvoimaisena ja toiminnanhaluisena.