Iida itki nyyhkytteli
Aivan kasvot kalvasna,
Äiti hältä tutkaeli:
"Mikä sull' on vaivana?"
"Niin, kun naapurimme Kyöstin
Sanat saa mun hirtehen,
Kun hän sanoo, että ryöstin
Hältä hellän sydämen.
Tään kun saapi mailma kuulla
Aivan oon ma onneton,
Kaikkihan nyt alkaa luulla,
Ett' oon varas verraton;
Aivan olen viattomasti
Tähän pulmaan joutunut,
En oo vielä tähän asti
Neulan vertaa ottanut,
Enkä Kyöstiäkään milloin
Sormellani koskenut,
Paitsi, -- kun hän joskus illoin
Suudelman on suihkannut."