Laps Hellaan, siksi muista sa
ain maatas ihanaa!
Eloa ei, ei onnea,
ei rauhaa muualla.
Ja tiesi kunne kulkekoon,
sun juures synnyinmaassas on.
Laps Hellaan, siksi muista sa
ain maatas ihanaa!
CHRYSEIS (tunteittensa vallassa).
Tule! Pois! Nopeesti! Joudu!
Vain yksi hyvästijättö!
(Molemmat rientävät pois. Näyttämö on hetkisen tyhjä.)
Seitsemäs kohtaus.
AINIKKI. Sitten LEMMINKÄINEN.
AINIKKI.
Tuulikki viritti virren
taas kotinsa kiitokseksi.
Miksi niin kauheesti kehuvi
hän tuota etäistä maata?
Onhan hän sanonut itse,
ettei siellä suksi juokse,
ei räisky repojen tulet,
pakkanen ei paukahtele.
Kesä-yötkin on pimeät.
Maa kurja, maa matala,
hongaton, kanervatonkin --
tuskin voi sitä kuvailla.
Mahtaa siell' ikävä olla
eläimillä, ihmisillä.
Toista on toki kotona!
Kunne lienee Kylli mennyt?
(Katsoo yli porrasaidan.)
Kas, tuolla molemmat käyvät,
luulenpa, kyleä kohti.
Kuinka? En tätä käsitä.
Joko rikkoi hän lupansa
ei konsa kisoja käydä?
LEMMINKÄINEN (tulee huonolla tuulella, lakki vinossa ja heittää
Ainikille ammutun otuksen).
Siin' on kaikki saalihini.
AINIKKI.
Eikö mieluisa Mimerkki
antipaitoihin paneunut?
LEMMINKÄINEN (ripustaen jousensa vaarmaan).
Hänestä vähät välitän!
Kosk' oli nainen uskollinen!
Lauloin lauluni parahat;
Lempo lie pilannut metsän.
Miss' on Kyllikki?
AINIKKI (hämillään).
En tiedä.
Kahdeksas kohtaus.
EDELLISET. TIERA tulee hitaasti, haukotellen ja harvasanaisena.
LEMMINKÄINEN (Tieralle).
Kustapa putosit, veikko?
Kuustako vai auringosta?
TIERA.
Suoraan saunan lautehilta.
LEMMINKÄINEN.
Jopa nyt jotakin kuulen!
Ennen sa haudasta heräjät
kuin on saunan lämpimästä.
TIERA.
Sauna syttyikin tulehen.
LEMMINKÄINEN.
Narri, sa sytytit oljet?
TIERA.
Pohjalaiset sen tekivät.
LEMMINKÄINEN.
Pohjalaiset! Kuinka? Kerro!
TIERA.
Kuinkako! Talon ne poltti.
LEMMINKÄINEN.
Talon?
TIERA.
Polttivat kylänkin.
LEMMINKÄINEN.
Puhu toki, puuhevonen!
Polttivat kylänkö? Vastaa!
TIERA.
Anna kun kerron ma asian.
Miehet lyötiin, naiset vietiin,
kylä poltettiin poroksi.
LEMMINKÄINEN.
Saustutettu saunakarhu!
Näinkö sie sanoja saatat,
kun tuli ja sota on irti
penin kahden kuulumalla.
TIERA.
Aina on sinulla kiire.
LEMMINKÄINEN.
Säiläni! Ukon salama!
Vihdoinkin saamme me sotia.
Taas tapella! -- Lempo sentään!
Unohdin lupaukseni.
AINIKKI.
Vihamies likellä liekö?
LEMMINKÄINEN (itsekseen).
Miksi vannoin valan mokoman?
(Äänettömyys. Kuuluu kaukaa näyttämön takaa Afroditen
juhlakuoro: "Me juoksemme juhloa" j.n.e.)
AINIKKI.
Paetkaamme!
TIERA.
Paras ois syödä.
LEMMINKÄINEN (kuin edellä).
Voinko syödä ma sanani?
(Kuuntelee kuoroa. Ääneen.)
Missä on Kyllikki?
AINIKKI (itsekseen).
Vapisen.
(Ääneen.)
Vaatteita valistamassa.
LEMMINKÄINEN (kiivaasti).
Missä?
AINIKKI (itsekseen).
Silmäni samenee.
(Ääneen.)
Metsän rantahan katosi.
TIERA (aina tyynenä).
Kyllikki kylähän juoksi.
LEMMINKÄINEN.
Kyllikki?
TIERA.
Kuulethan itekin
vingutuksen viidenlaisen.
Hullu kuolkoon naisten tähden!
En tätä enempi kestä,
mulla on muutakin muretta,
aluksi aterioida,
sitten keihääni hijoa.
(Menee.)
Yhdeksäs kohtaus.
LEMMINKÄINEN. AINIKKI. Äänettömyys. Soitto ja laulu
jatkuu yhä näyttämön takana.
AINIKKI (itsekseen).
Oi, menoa onnetonta!
Kuin tämäkin loppuvi?
LEMMINKÄINEN (vetäen miekkansa).
Sotaa! Tahdon nyt tapella
vaikka vasten maailmata!
Tyttöni teräksiseni!
Et ijäti itkemähän
huotran huppuhun suettu.
Sotahan sukes sun Hiisi,
sotamiehen morsioksi.
Sopivi kätehen kahva.
Sinä et ikinä petä
niinkuin petti nainen nuori.
AINIKKI.
Ei ole pettänyt sinua,
vahingossa virhin tehnyt.
Kisa ei liene kuolon synti.
Älä suutu. Suo sovinto!
Katkerasti hän katuvi.
Itsekin kisasit ennen.
LEMMINKÄINEN (kuoroa kuunnellen).
Kuule soiton, tanssin tahti!
Hiipi Hiisi viekasmieli
ihmisten suvun sekahan,
vei siveyden, järjen, kunnon,
tarjosi sijahan tanssin...
AINIKKI.
Lepy veikko!
(Soitto ja laulu taukoaa.)
Kymmenes kohtaus.