Karhu ja jalopeura kuin kerran olivat yhdestä tuumasta metsästämässä,
saivat lihavan ja nuoren peuran-vasikan kiini. Waan kuin ei kumpikaan
suonut toisellensa tätä lihavata paistia ja kumpiki riiteli sitä
itsellensä, nousi heidän välillä kova tappelu, niin ett'eivät
havainneetkaan, kuinka peuran-vasikka iloisella mielellä ja täyttä
laukkaa juoksi tiehensä. Kuin olivat aikansa tapelleet ja toisensa
pahan-päiväiseksi repineet, näkivät että kumpiki oli kadottanut, mitä
kateudesta ei tahtonut toisellensa jakaa, vaikka kumpanenki oli siihen
yhtä paljon ansiollinen, ja nyt oli myöhä katumus.
Niin se ainaki kateus
Wiepi voiton veikoiltaki.