Kun oinas näki itsensä muita lampaita väkevämmäksi, uskoi hän jo koko
karjassa ei hänelle vertoja löytyvän. Leviästi rehennellen haasti hän
siis härkääki painille. Tämmöinen röyhkeys pisti härjän vihaksi.
Suutuksissa puuskasi hän kerta oinasta otsakieroon, nosti sen sarviensa
nenässä korkealle ilmaan ja paiskasi siitä koko otuksen tantereesen,
että karvat ylinnä pölisi. Tähän heitti hän oinaan henkeänsä
haukottelemaan. -- Wähää myöhemmin tuli lammaski paikalle, jossa oinas
vielä pitkänänsä maata kellotti. "No, varma veikkoseni", kummasteli
lammas, "missäs nyt olet ollut?" -- "Opissa!" vastasi puolitointunut
oinas.
On se verta verrallaki,
Jalommallaki Jumala.
Elä luule, lukkari kulta,
Ettäs papiksi pääset!