ILMARI. Minä en mitenkään ole tahtonut loukata Elma-neitiä. Mutta
minä luulin, että Eino oli täällä yksin ja odotti minua — pitkästyi
odottamaan — tarkoitan.
ELMA. Oletko odottanut? Onko teillä —
EINO. On — pieni hetki vain. Tehkäämme se niin lyhyeksi kuin suinkin.
Anna anteeksi, Elma, sällitkö meidän —!
ELMA. Kyllä tietysti, mutta —
ILMARI (hyvin kohteliaasti). Minäkin pyydän.
ELMA (katsoo pitkään Ilmaria). Kyllä. (Menee kamariin vasemmalle.)
EINO (menee vasemmalle puolen pöytää). No — kiirehditään!
(Ottaa pankkiosoituksen). Tässä on maksuosoitus koko summalle —
viidellekymmenelle tuhannelle — ja koroille — tähän päivään asti, katso
itse — aivan tarkalleen laskettuina — ole hyvä. (Ojentaa paperin.)
ILMARI (liikahtamatta). En epäile — olethan rehellinen mies — et ole
lurjus, kuten minusta sanoit.
EINO (hermostuen). Se oli aivan toisessa yhteydessä — ja toinen asia —
mitä sitä tähän? Onko sinulla velkakirja?
ILMARI. Ei.
EINO (hämmästyen). Ei?
ILMARI. Ei ole.
EINO. Miksi ei? Lupasit tuoda, ja minä tahdon sen nyt lunastaa —
ILMARI. Mutta minulla ei sitä nyt ole.
EINO. Missä se on?
ILMARI. Minä en anna sitä.
EINO (suunniltaan). Et anna? Minkätähden et?
ILMARI. Se ei ole ihan oikea velkakirja.
EINO (melkein tukehtuen). Ei ole — oikea?
ILMARI. Siinä on takaajan nimi väärennetty.
EINO (ottaa kiinni tuolista). Väärennetty —
ILMARI. Niin, sinä olet sen väärentänyt.
EINO (huohottaen). Kustaako kertoi?
ILMARI (hymyillen ivallisesti). Ei, minä tiesin sen jo silloin, kun sen
sain.
EINO (kuiskaten käheästi). Ja kuitenkin otit sen!
ILMARI. Otin.
EINO. Mitä varten?
ILMARI (nauraa). Minua huvitti.
EINO (kähisten). Sinua huvitti! Sinua huvitti saattaa minulle vahinkoa.
Sinua huvitti sitoa minun käteni — sinua huvitti saada yli-ote. —
Kaiken sen tiedän — mutta minkätähden, sano se — minkätähden?
ILMARI (kohauttaen olkapäitään). Eikö huvittaminen riitä.
EINO. Ei — ei konnantöihin.
ILMARI (ivallisesti). Ehkä ei — sinähän sen tiedät.
EINO (iskee tuolin lattiaan). Roisto!
ILMARI (kylmästi). Minä pyydän — ei mitään arvonimiä! Sinä jakelet
niitä liian auliisti. Säästä joku itseäsikin varten!
EINO. Syy! Sano syy!
ILMARI. Olin ennen käynyt tehtaalla — näin ja oivalsin kaikki
mahdollisuudet täällä. Tiesin, että voisin hoitaa näitä laitoksia
paremmin kuin sinä. Tahdoin vakiinnuttaa asemaani, kun kerran —
(hymyillen) — kun kerran —
EINO. Mitä?
ILMARI. — tarjosit minulle niin erinomaisen tilaisuuden — (terävästi
katsoen Einoon) — sillä — enhän mitään sinulta pyytänyt — enhän?
EINO. Et — et. (Pyyhkien otsaansa.) No, ja — mitä olet nyt sitten
voittanut?
ILMARI. Kaikki.
EINO (hermostuen). Sana! Tyhjä sana! Sisältää kaikki eikä mitään!
Mainitse päämäärä, jonka olet saavuttanut, niin — saamme punnita —
painaako se yhtä paljon kuin tämä — tämä — konnantyö.
ILMARI (lyö nyrkkinsä pöytään). Roisto! — voisin minäkin sanoa.
EINO (rukoillen). Sinä et tunne syitä — et olosuhteita — et
vaikuttimia — et tunne mitään — et tahdo tuntea mitään — mikä vaikutti
minuun — eikä sinun tarvitsekaan — ei ollenkaan. — Ole armelias —
tässä on — ota rahasi korkoineen — ota — ja anna minulle velkakirja
— ja jos tahdot ylimääräistä korvausta, niin — niin sano vain.
ILMARI (tekee ehkäisevän liikkeen kädellään). Maltahan!
EINO (henkeänsä pidättäen). No?
ILMARI (kavalasti). Sinä olet rakastunut?
EINO (lämpimästi, aivan kuin oljenkorteen tarttuen). Niin — minä olen
rakastunut — minä olen — ajattelehan nyt — ja ole inhimillinen — ole
armelias — minä rukoilen sinua — minä rakastan, minä jumaloin —
ILMASI. Elmaa?
EINO. Niin, tietysti — ajattelehan — ihaninta naista, minkä jumala on
luonut — ja sinä olet näin säälimätön, vaikka — vaikka minä rakastan
häntä — rakastan kaikesta —
ILMARI (kylmästi). Niin minäkin — ja olen kosinut häntä.
EINO (jää tuijottamaan Ilmaria). Sinä?
ILMARI. Niin — minä. (Äänettömyys.)
EINO (soinnuttomalla äänellä). Sinä et siis — anna velkakirjaa?
ILMARI. En.
EINO (mielipuolisesti). Mutta minä otan sen sinulta — otan väkisin —
vaikka — minun pitäisi — sinut ampua.
ILMARI (panee kädet ristiin rinnallensa). Turha vaiva! Silloin
joutuisit vankilaan kahdenkertaisesta syystä.
EINO (aivan kuin houreessa). Eno myöntää — kyllä eno myöntää, kun
pyydän —
ILMARI. Myöhäistä! Hän paljasti asian jo Erämoisiossa, ja Kustaa
todistaa. Nimismies on kohta täällä. Olen kutsunut hänet tänne
puhelimella.
EINO (vaipuu tuolille aivan herpautuneena). Lopussa — kaikki — lopussa!
(Hengittää raskaasti.) Ja jos teet kaiken tämän rakkaudesta — yhtä
suuresta rakkaudesta — kuin — mistä — ehkä minä — olisin tehnyt — ja
olen tehnyt — suuren rikoksen, niin — niin — jumala sinulle suokoon
anteeksi! (Nousee vaivaloisesti.) Minä en sano sinua roistoksi enkä
konnaksi, sillä — sillä — (horjuen) — näin voi tehdä — ainoastaan —
ystävä. (Menee hoiperrellen oikeanpuoliseen, lukittuun huoneeseen ja
sulkee oven. Ilmari seisoo liikkumatta, nostaa vasemman, käden ylös
ja sivelee otsaansa.)
ELMA (syöksyy sisään hurjana ja puhuu aivan kuin hampaitten välitse).
Kurja, kehno raukka — elukka, peto!
ILMARI (sävähtäen). No, mutta Elma-neiti!
ELMA. Vaiti — konna! Minä kuulin kaikki — minä ymmärrän kaikki.
(Heittää Ilmarin rypistyneen kirjeen.) Olen lukenut tuon roistokirjeesi
— (Kuuluu laukaus huoneesta, minne Eino meni. Elma parkaisee.) Herra
jumala! (Syöksyy sisään oikealle.) Eino! Rakas Eino!
ILMARI (kauhistuen). Ampuiko hän?
ELMA (kamarissa). Oi — jumala meitä armahtakoon! Rakas, rakas Eino!
ILMARI (menee lähelle ovea, mutta ei sisään). Mitenkä on?
ELMA. Oma armas rakastettuni! Oi, Eino — Eino kallis!
ILMARI (huutaa räikeästi, menemättä sisään). Mitenkä on?
ELMA (syöksyy raivoisana ovelle). Ooh! Sinä! (Juoksee kirjoituspöydän
luo, ottaa sieltä pistoolin, piilottaa sen selkänsä taa ja menee
keskipöydän vasemmalta puolella etualalle.) Mene sisään! (Hurjana kuin
mielipuoli.) Mene sisään katsomaan!
ILMARI (tahdottomana). Kyllä — kyllä. (Menee sisään.)
ELMA (astuu lähelle ovea). Katso taaksesi — murhaaja!
ILMARI (kamarissa). Mitä nyt? Pistooli! Elma! Mitä tämä on?
ELMA. Tämä on — kuolleen tervehdys — (laukaisten) — ja tuomio! (Heittää
pistoolin kamariin.)
KAIKKI MUUT (syöksyvät keittiöstä). Mitä? Mitä nyt? Jumalan nimessä!
Mitä on tapahtunut? (Ruhala ja Toivo menevät kamariin. Elma horjuu
vasemmalle, nojaten pöytään.)
RUHALA (kamarissa). Molemmat kuolleet!
HANNA (lankee polvilleen). Herra armahda!
ALLI. Molemmat!
RUHALA (tulee kamarista). Molemmat!
TOIVO (tulee kamarista ja menee Allin luo). Kaikkivaltias jumala!
RUHALA (matalasti ja synkästi Elmalle). Kaksintaisteluko?
ELMA (tuskin voiden seistä). Niin — kaksintaistelu.
Väliverho.