Jos joku kerskailee ymmärtävänsä ja osaavansa selittää Khrysippoksen
kirjoja[1], sano sinä itsellesi, että ellei Khrysippos olisi
kirjoittanut epäselvästi, ei tällä olisi mistä kerskailisi. Mutta mitä
tahdon minä? Tahdon oppia tuntemaan luontoa ja sitä seurata. Kysyn siis:
kuka siihen osaa neuvoa? Ja kuultuani Khrysippoksen osaavan, käyn hänen
kirjoihinsa; mutta en ymmärrä hänen kirjoittamiansa: etsin siis
selittäjää. Ja tähän asti ei ole yhtään mitään ylvästeltävää. Mutta kun
löydän selittäjän, seuraa, että tulee noudattaa neuvoja, ja tämä yksin
on ylhäistä; sillä jos ihailen vain juuri selitystä, mikä muu minusta on
tullut kuin kielimies viisaustieteilijän sijasta? Se vain eroa, että
selitän Khrysipposta enkä Homerosta. Kun siis joku käskisi minun hänelle
selittää Khrysipposta, saisin ennemmin hävetä, kun en voisi osoittaa
hänelle sanojen mukaisia ja sanojen kanssa sopusointuisia tekoja.
[1] Zenon oppilas, stoalainen tietoviisas, oli kirjoituksissaan
paikoittain varsin vaikeatajuinen ja hämäräperäinen.