1. Älköön sinua tuskauttako tällaiset mietteet: minä elän
huomaamattomana, en ole missään mikään. Sillä jos se, että jotakuta ei
huomata, on pahaa, ei toki toinen voi pahaan sinua saada, ei enempää
kuin häpeäänkään. Tokkohan siis onkaan sinun tehtäväsi päästä
hallitukseen, saada kutsuja kemuihin? Ei suinkaan! Kuinka se sitten
olisi huomaamattomuutta sinua kohtaan? Ja etkö ole mikään missään sinä,
jonka tulee jotakin olla vain niissä, jotka ovat sinun vallassasi, ja
joissa saatatkin olla suurimman arvoinen?
2. Mutta sinusta "ei ole apua ystäville". Mitä tarkoitat avuttomuudella?
Sitäkö etteivät saa sinulta rahapenniä tai ettet sinä voi tehdä heitä
valtion kansalaisiksi? Kuka sinulle on sanonut, että nuo asiat ovat
meidän vallassamme eikä muiden tehtäviä? Kuka voi antaa toiselle, mitä
itsellä ei ole? "Hanki sitten", sanovat, "että mekin saisimme".
3. Jos voin hankkia säilyttäen itseni siveänä, rehellisenä ja
ylevämielisenä, niin osoita minulle tie siihen, ja minä hankin. Mutta
jos vaaditte minua menettämään oman hyväni, jotta te saisitte sitä, mikä
ei ole itsestään hyvää, niin tottakai näette kuinka kohtuuttomia ja
ymmärtämättömiä olette. Mitä te mieluummin tahdotte? Rahaa vai siveän ja
uskollisen ystävän? Siihen siis minua ennemmin avustakaa älkääkä vaatiko
minua tekemään sitä, millä sen ansion juuri kadotan.
4. Mutta, sanovat, isänmaa kaipaa apuani, mikäli se minusta riippuu.
Kysynpä taas: minkälaista apua? Pylväikköjä ja kylpylaitoksia ei se
sinulta tietenkään saa. Ja mitä se merkitsee? Eihän seppä tee saappaita
eikä suutari sirppejä: on kylliksi, kun kukin tekee tehtävänsä. Ja jos
sinä hankit isänmaalle jonkun toisen kansalaisen, joka on siveä ja
rehellinen, etkö silloin hyödytä isänmaata? Totisesti! Etkö sinä siis
ole saattanut olla isänmaallesi hyödyllinen!
5. Mikä on niinmuodoin, sanovat, minun asemani yhteiskunnassa? Mikä
hyvänsä, kun vaan olet siveä ja rehellinen. Mutta jos nämä ominaisuudet
menettäen tahdot isänmaata auttaa, mitä hyötyä sille heruisi sinusta,
jos olet siveetön ja epärehellinen?