Ihmisiä ei tee levottomaksi niin paljon itse asiat kuin heidän
ajatuksensa asioista, esim. kuolema ei ole kauhistuttava, sillä
silloinhan Sokrateskin olisi kuolemaa kauhistunut, vaan se ajatus, että
kuolema on kauhea, tekee sen kauhistuttavaksi. Siis kun joudumme
esteisiin tai käymme levottomiksi tai muutumme murheellisiksi, älkäämme
syyttäkö muita kuin itseämme, omia ajatuksiamme. Syyttää toisia omasta
onnettomuudestansa on sivistymättömyyden merkki; syyttää itseänsä on
sivistyksen alkeiden ilmaus, olla syyttämättä muita ja itseänsä on näyte
ihmisen sivistyksestä.