Helsingissä,
G. O. Vaseniuksen präntistä,
1839-1840.
Präntättäköön: _J. M. af Tengström_.
Suomalainen sananlasku:
Jumalalla onnen ohjat,
Luojalla lykyn avaimet;
Vaan ei Kateen kainalossa,
Pahansuovan sormen päässä.
Esipuhet.
Tässä annetaan nyt Suomen rakkaille asujamille ensimmäinen
yritet kotimaan muinaisten asiain kertomiseen omalla kielellä
ja vähän pitemmässä järjestyksessä. Ennen ei ole tiettävästi
kotohistoriallisessa aineessa Suomalaisille Lukijoille kirjoitettu
muuta, kun aivan vaillinaisia Ajantietoja, joita Virsikirjoissa ja
joskus erittäinki on präntätty, paitsi sitä lyhykäistä osotusta
entisissä Turun Viikko-sanomissa.
Syy tähän koetteeseen oli seuraava. Kun Mehiläisen toimittaja, Herra
Tohtori Lönnroti, kuukauskirjassaan tahtoi antaa Suomalaisille
maanmiehillensä tietoja kotimaan tapahtuneista asioista, ensimmäisistä
ajoista ja nykyiseen aikaan asti, eikä ollut hänellä itsellään, muilta
Suomen kielen ja muinaistiedon karttumista tarkoittavilta teiltänsä,
tähän tilaa ja joutoa, niin vaati hän minua asiaan ryhtymään. Samalla
antoi hän valmiiksi kirjoitettuna avuksi, mitä Historiassa sivv.
1-12 ja 65-71 löytyy luettavana, joka siis on hänen tekoa, paitsi
muutamia muutoksia sanain kirjoittamisen laadussa. Alkutarkoituksena
oli suomentaa v. 1832 Turussa präntättyä ruotsinkielistä opetuskirjaa,
nimellä: Lärobok i Finlands Historia och Geografi, ja siihen lisäillä
muista kirjoista, mitä olisi asiaan sopivaista ja maanmiehille tietä
tarpeellista. Alakirjoitettu, joka ei katsonut voimainsa määrää,
rupesi työhön. Mutta työn alla havaitsi hän, kuinka oli vaikeata
solmeta yhteen muista kirjoista otetuita tietoja suomennettavan kirjan
kanssa, ja hänen täytyi melkein kokonaan poiketa mainitun kirjan
kerrontalaadusta ynnä ruveta tavallaan uutta umpitietä puhkomaan. Turun
pispat pantiin kokoonpitäväksi perusteeksi, ja Ruotsin ynnä Venäjän
Historian päätapahtumat ylisen Maanhistorian kanssa yhdistäväksi
siteeksi, niinkuin senlaista Suomen Historian kirjoituslaatua jo kotvan
onki pidetty asianomaisimpana. Paitsi kirjan sisässä nimitetyitä
lähteitä, joista Porthaani, Tengströmit ja Hippinki erittäin ovat
mainittavat, ovat kerrotut tiedot Reinin, Arvidssonin, Ryhsin,
Lehnbergin ynnä muittenki tänne koskevista kirjoituksista keksityt
ja kootut. Niin on tämä historiallinen koetet syntynyt, aina joka
kuukauden Mehiläis-osaksi kokoonajateltu ja valmistettu, eikä ole
pitemmän ajan mietintä hänellä ollut osana. Sentähden onki siinä
epätasaisuus ja horjuva järjestyksen hakeminen tavattava, jota olemme
kirjoituksessa Suomen Historian Pääkappaleista kokeneet oikasta,
osottain siinä samalla, alkavaisen hyväksi, lyhykäisen silmänteen koko
Historian sisälläpidosta. Muuten on tämä Historia loppupuolella, jossa
sen pitäisi olla pisimmän, kuitenki lyhykäisimmästi kerrottu, johonka
on syynä, että tahdoimma viimmevuodella lopettaa koko Historian ja että
aika ja sia ei pitempätä lausetta suvannut eikä sietänyt.
Valmistaissa tätä tekoamme ovat, niin asiain tutkiminen ja
järjestäminen, kun kielenki taintumattomuus tämänlaisiin kirjoituksiin,
ja vielä lisäksi osaamattomuus ja tottumattomuus kirjoittajan puolelta,
ottaneet valistä hyvinki kovaan, eikä ole tässä voitu kun asioita vähän
sinnepäin suunnitella. Virheitä nimein suomentamisessa, pränttivirheitä
ja muita vikoja on monta, ja niistä ovat tähdellisimmät työn lopulla
parannetut, sitä myöten kun ne ovat silmään pystyneet. On ehkä muitaki
tähdellisiä, joit'ei ole havattu. Edellämainituista ja muistaki syistä
emme pidä tätä Historiata vielä tässä tilassaan aivan soveliaana Suomen
yhteiselle kansalle luettavaksi; vaan olkoon hän paremman, soveliaamman
edelläkävijänä. Minkä olisimma mielellämme suoneet on, että ne
vaikutukset ja uudistukset, kun Jumalan Henki on evangeliumillisessa
Seurakunnassansa tuon tuostaki aina matkaansaattanut, ja jonka
ainoastaan ennättäväiset vaikutukset pakanaisen ja paavilaisen ajan
pimeydessä ovat tavattavat, paremmin olisivat tulleet silmäin eteen
pannuksi. Ne, ja niiltä siitetty sisällinen Seurakunta, ovat Historian
ytimeksi luettavat; niistä on kaikki laitokset, tapahtumat, kansalliset
menestykset ja rasitukset ymmärrettävät; ne ovat ne, kun elähyttävät
koko Historian ja antavat sille oikian arvonsa. Mutta niitä asioita ei
ole tässä kun lyhykäisimmästi viittailtu, sillä niihin tarvittaisiin
suuri valo ja tarkka tutkiminen, eikä ole meissä ollut sen täyttäjätä,
ja olemme sentähden ennemmin vaikenneet, kun niin korkioista asioista
pahasti ja ikääskun tuulta pieksäin puhuneet. Sen vaan tiedämmä,
että missä Seurakunnassa Kristinusko puhtaana elää ja vaikuttaa, sen
Historiasta, jos se oikein kirjoitettaisiin, olisi määrättömästi oppia
saatavana.
Lopuksi tulee mainita, että Suomen Historiassa oppineimpia miehiä
on tarpeellisten kirjain lainaamisella, joskus neuvoillansaki, tätä
yritystä edesauttaneet, josta heille tässä sydämellisen kiitoksen
kannamme.
Helsingissä Kesäkuulla v. 1840.
_J. F. Kainonen_.