ORMA (ryhtyen auttelemaan Marvaa). Voih, voih, näitä pälkö päiviämme!
Jo nyt johonkin jouduttihin!
TUULIKKI (tulee ulkoa olutämpäri keralla, pysähtyy). No, mikäs muorille
kävi?
ORMA. Tässä Kullervo kiivastui, oli potkia kuoliaaksi Marva-raukan...
MARVA (vähän tointuen). Varjele, vakainen Luoja, päästä näitä
näkemästä!
TUULIKKI (kevyesti). Vai jo väsähti varis... on kai rääkkynyt
tarpeheksi. (Menee pirttiin.)
MARVA (raukeasti). Tuulikki... sinäkin tyttö! Pääsis tuonelan tupihin,
siell' ois olla armahampi!
ORMA (toimitellen Marvaa lähtemään). Koeta joutua johonkin piiloon...
pois tästä välehen pääse! Luulen, että tulee tästä kohta kahta
kauheampaa! Riennä! En voi seurata edemmä. Minut hirtehen vetävät, jos
vain tästä hievahdankaan. Ohoh! Ehkä jaksat yksinäsi...
MARVA. Kun en jaksa, niin vaipunen. Hylkäs kansa Kaikkivallan,
Kaikkivalta kansan jätti. Pääsis pois päiviltä näiltä! Voih, voih,
Orma, -- jää hyvästi! (Lähtee.)
ORMA (kuullen pirtistä ääniä). Hyvästi, hyvästi, Luojan haltuun!
(Rientää vahtipaikalleen. Kullervo, Jouto ja
Ujunoff tulevat pirtistä.)
KULLERVO. No mihin joutui ämmänkääkkä!
ORMA. Mihin lie hoippunut siitä; en tullut kysyneheksi.
KULLERVO. Samapa tuo. Vaikka olisi saanut nyt olla näkemässä Karhun
rakki, kuinka ulvoo Otso itse. -- Ota pois ovelta pönkä!
ORMA (kysyvästi katsoen). Pönkä poisko... miksi sitten?
KULLERVO. Sittenpä saat senkin nähdä. No!
(Orma ottaa pöngän ja avaa oven. Kullervo, Jouto ja pari muuta
miestä menevät koppiin ja tuovat köysiin sidotun Karhun esille.
Karhu jäykkänä, pystypäisenä. Orma vetäytyy nurkkaan.)
UJUNOFF. Vot, vot, karhundantshuttajat! Shaakaapas otukseen hengi,
jotta hjuppis ilokshemme! (Nauraa raa'asti.)
KULLERVO (pilkallisesti). Tanssi nyt Kalevan tanssi, oikein Ukon
uhritanssi meidän mielemme ratoksi -- saat olutta siemauksen!
JOUTO (samoin pilkallisesti). Saatpa niinkin! Hypi, hypi, niinkuin
hyväkin hullu-heikki, niinkuin me ennen sinun eessäsi leiskuimme. Nyt
on tullut vuoron vaihto. Meilt' on poissa kaulanauhat, sinull' on
hamppuset käädyt. (Osottaa köyttä Karhun kaulan ympärillä.)
KARHU (vaikenee täydellisesti).
KULLERVO. Jäätyikö kieli kitaan kiinni! Tais' olla pakkanen pieni
yöteloilla kuulun Karhun.
KARHU (vaikenee yhä).
UJUNOFF. A keksinpä mie kjeinon hjuvan, millä pienet lustit saadah!
(osottaen Karhua) Sidotah tshort seinäh giinni... vot siull oiva
ambutauluh! A nyt pannah gilba, kuka on tarkin nuolen tjerävän
ambumises! Kuka tapaapi lähemmä, a ilman ettei reigää tule.
KULLERVO. Ohoh! Se on oiva tuuma... ehkä tepsivi muutakin.
(Komentavasti huutaa pihalle) Miehet, uhrihongan utareihin Karhu kiinni
kytketähän!
(Pari miestä tulee sisään.)
KARHU (mahtavasti). Katalat, maanpetturit kurjat kiroon!
JOUTO. Ähäh! Jopa joutui kelloon ääni!
KULLERVO. Sano nyt ensiksi meille, millä toimin kulkee Kovas -- ja
missä?
KARHU (ei vastaa).
KULLERVO (viekkaasti). Voimme säästää me henkesi, rauhassa saat täältä
mennä, jos lupaat ja luovutat meille kaikki maas' ja mantus'.
KARHU. Orjille -- en ikinä!
KULLERVO. Kas, kas! Orjille, sanoitko? Muka itse teit vapaiksi meidät,
vertaisiksesi mairotit.
KARHU. Orja orjana kuoleekin! Sit' ei voi vapaaksi tehdä... liian
kehno, huono aines. Vasta täysin sen tajuan.
KULLERVO. Varo! Henkesi on käsissämme! Toki säästämme sen, jos vain
vannot ja vakuutat luopuvasi kaikesta... ettet ilmoisna ikänä tule enää
näille maille. Et itse etkä myöskään muita laita.
KARHU. Minä tulen! Viekää kaikki, viekää henki! Tulen kuin taivahan
vasama tuolta puolen tuonelankin! Maankavaltajat kaadan! Nousee uusi,
uljahampi Kalevan kantaheimo! Kasvaa kansa valkeampi, suku suurempi
sukeaa, jok' ei vieraita kumarra, petä peltoja isien!
JOUTO (kiusoittavasti). Kynnet poikki kuulun Karhun! Viekää puuhun
pilkaksemme!
Miehet vievät Karhun ulos. Kullervo, Jouto ja Ujunoff
katselevat peräovelta.
UJUNOFF (Kullervolle) Ah, sie viisas, jylen viisas olet tavarish. Da
nyt on Karhu gaatomailla. A, kuka ensimäiseks ambuu?
KULLERVO. Kunnia se vierahalle. Anna mennä vaan!
UJUNOFF (tähdäten jousella). Katsotah, mie hiukset puuhun naulaa!
(Laskee nuolen, joka vähän haavoittaa Karhun päätä.)
UJUNOFF. Tshort pergeleh, naarmun teki!
JOUTO (ihastuksissaan). Kas, hyvin Ujunoff tähtäs, hyvin! Laske toinen
rintaluihin?
KULLERVO. Varro veikko! Oikeus on omaisilla Karhun peijaisten pitohon.
(Singauttaa nuolen. Kuuluu Karhun parahdus. Kullervo kerskuen.) Siihen
suistui suuri Karhu.
UJUNOFF. Äsh, tshort, välehen päästit, kovin välehen. Loobetit jo hubin
meiltä... oisi shietänyt enembi. (Sylkäisee kiukuissaan.) Tshort!
(Joudolle) A sie harooshi olet tavarish, etshi doinen ambudauluh!
KULLERVO (Lyöden Ujunoffia olalle). Huoli tuosta Vennään veikko. Aika
pirttiin astella jo peijaismaljat pohjaan juomaan. Ujunoff, sa uljas
poika, tule kuin isäntä tänne! (Avaa oven Ujunoffille)
UJUNOFF. Kiidos, kiidos! Hjuva, hjuva, tavaarish. A hjuvat olvet Karhun
olvet, da hjuvat tytöt Shuomen tytöt! A konsanaan ei eroan Vennään ja
Shuomen tavarish!
(Menevät pirttiin.)
ORMA (hiipii esille mielipuolena, ja lyyhistyen lattialle purskahtaa
rajuun hullun nauruun.)