Ulkoa alkaa kuulua melua. Ujunoff ja eräitä toisia ryssiä
tulee ryöstösaalista kantaen. Siinä on taljoja, vaatteita,
metalliesineitä y.m.s.
UJUNOFF. Ah, Orma, vanha mieshi! Katsho sie vaan Karhua! A vot myö
kjulassa kjäväsimme, rigas kjula, julen on paljo shaalihia, on kalua
kaigenlaista. Ei juoshut huggahan hurme, joskin kaatui joitakuita.
(Sylkäisten) Naplivaitj! Karhull' on angarat voimat, monda magasi
maassa mieshtä, jennenguin nuorih giinnih shaatih. --
TUULIKKI (tulee sisältä).
UJUNOFF. Ah, sinä gorea tjyttö! Jo oli igävä miulla Tuulikkia
tjyttöstäni. (Noppaa vyötäisiltä Tuulikkia ja paiskaa poskelle
suutelon. Tuulikki on vähän hämillään, mutta sallii sen tapahtua.)
TUULIKI. Olen pirtin puhastanut, ett' ois urhoilla tiloa, vierahilla
liiatenkin.
UJUNOFF. Vot se on hjuva, oigein hjuva! Tuulikkini, saamme taas illalla
iloita. -- (Päätään osottaen) A piäss' on vjähän raaskas paino, kova
myös ollut on urakka, tuoppas oltta miesten juoda!
TOINEN RYSSÄ. Vot, vot, tuo olutta saavillinen! Julen on aangara jano.
TUULIKKI (lähtien). Vielä on pieni tynnörillinen olutta. Tuon sen.
Sitten kaikk' on lopussa.
UJUNOFF. Tjaa -- on pandava uudet olvet. A nyt tuo välehen vjähän,
koht' on kieli kidassa kiinni!
Tuulikki ulos. Ujunoff ja ryssät sisälle.
Kullervo ja Jouto tuovat ulkoa vastaanrimpuilevaa Marvaa.
KULLERVO. Katsos, Orma! Vipuun kävi vanha varis.
MARVA. Mitä tahdotte minusta? Päästäkää pois näkemästä näitä päiviä
pahoja. Liiaksi olen jo vanha teidän rääkätä, repiä!
JOUTO. Eihän rääkätä sinua, kun oot vaan avuksi tässä.
MARVA. Ei minusta mitään apua.
ORMA. Antaa toki vanhan olla.
KULLERVO (suuttuen). Jo nyt on saatana tässä! Teist' on aina vain
vastusta!
JOUTO. Liiaks istuu orja heissä. Aina vaan ovat kärttäneet isäntäinsä
suosiota. Meitä nuorempia polettu takanapäin liiatenkin. Nyt kun me
heillekin päivät paremmat laittaisimme, vapaat päivät, onnen päivät,
eivät ymmärrä ottaa vastaan, eivät auttais ehkes meitä. -- Ei oisi
Ormakaan tuossa, ellei oisi pakko olla!
ORMA (ei virka mitään).
MARVA. Ja mikä olisi se onni, jonka meille tarjoisitte? Itse näette:
ryövärein ja roistoin onni!
KULLERVO. Varo kieltäs, ämmänkenkku!
MARVA (melkein huutaen). Sen sanon, huudankin julki: tää on roistojen
tekoa, murhamiesten --
KULLERVO (Iskee nyrkillään korvalle, jotta Marva kaatuu). Äsh, perkele!
MARVA (yhä jatkaen pitkällään). -- pettureitten, maankavaltajain
kurjain...
KULLERVO (potkien Marvaa päähän). Tuhannen tuhatta! Vaikenetko,
vaikenetko!