ORMA (tulee sisään). Ohoh, mitäs laittaa miesi? -- Siell' on nyt
sumuinen ilma.
KULLERVO. Ilma onkin se onneksi. Katsos, kohta pidetään täällä suuri,
salainen kokous. Saapuu paljon tovereita kaukaisistakin kylistä. On
hyvä, kun on usma ilman päällä, eivät eroita tulijoita.
ORMA. Vai on kokous -- täällä?
KULLERVO (yhä houkuttelevammin ja luottavammin). On. On tullut myös
Venäeltä itse Semen Ujunoffi, entinen palkkaorjien päämies. Hän tänne
saapuu saatossaan sata miestä. Sinä et sitäkään tiedä, ovat jo Vennään
pojat maahan kaataneet pajarit. Kaikki riikin rikkalinnat maass' ovat
maan omana. Henkipattoina pajarit piiloissa nyt puikkelevat. Jaettu
tasan on tavarat.
ORMA (ihmeissään keskeyttäen). Älä!
KULLERVO (innostuen enemmän). Kaikki jaettu, maat ja mannut. Ujunoff on
uljas miesi! Kun hän otti ohjat käsiin, pyörähti pystyhyn toiset,
kaikki entinen kumohon. Orjat maassa matanehet nyt ovat isännät itse.
ORMA (epäillen). Kovin kuulostaa kummalta. Lienee viestit vika viestit
-- osaa en uskoa puoltakana.
KULLERVO. Kohta kuulet, kun tulevat. On vain oltava sinunkin meidän
liitossa lujassa. Teemme täällä saman tempun. Miks' ain olla
käskettävä, kun on valta käskeäkin! Suuret tästä sukee ajat.
Jouto ja Tuulikki tulevat kantaen suurta oluttynnöriä.
JOUTO. Ka, jo on Ormakin kotona.
ORMA. Jopa jo kotona -- missäs? -- Tännekö tynnörin tuotte? Kas kun
antoi Ripsa-muori.
TUULIKKI. Sit' ei muorilta kysytty.
JOUTO. Ottajall' on oma lupa.
ORMA (ihmetellen). Otitteko omin luvin kellarista juhlaolvet?
TUULIKKI (niskojaan viskaten). Olut on minun panema.
ORMA. Mut on otra Karhun otra, maltaat Ripsa makeoitti.
TUULIKKI. Minä makasin mallassaunan.
JOUTO (silmää iskien). Makasit -- sen minä tiedän! Mitä turhista
torista. Otettu mikä otettu.
KULLERVO. Sekä juotu, mik' on juotu. On oikeus ottaaksemme.
ORMA. Oikeusko? Sit' ei se ole.
JOUTO (tiuskasten ja nyrkkiä heristäen). Jos et, Orma, jo osanne itse
turpaasi tuketa, niin sen tukkean ijäksi!
ORMA. No, no, kuoma, katsotaanhan. Minä riitaa en rakenna.
KULLERVO. Paras onkin olla myötä.
TUULIKKI (iloisesti). Ja iloita elon aika. Saadaan kai huikeat hypyt!
Jouto kertoi, jotta saapuu Vennäänkin veikeät miehet omain poikien
lisäksi!
KULLERVO (Joutoon vilkaisten). Pidä varasi, Tuulikki, Vennääll' on
tuliset veljet... vievät sinulta siiven lennon.
JOUTO (turjottaen). Ei neittä väkisin naia... Ja jos vievät niin
viekööt.
TUULIKKI (kiusoitellen). Kas, kas, Jouto -- jokopa nyt joutavia!
ORMA (hyväntuulisesti). Vie sinä, minä vikisen -- ole vievinäs väkisin.
KÄPSÄ (kiireesti tullen). Ho hoi! Keppasi taas Käpsän jalka. Pian
saapuu salateitä miestä niinkuin Viron sutta. Onp' on neiotkin keralla!
JOUTO (laskee olutta haarikkaan ja tarjoo). Kippis, Käpsä! Saappas
tästä kielen päälle, että laulaisi vastakin.
KÄPSÄ. Kiitos, kuoma! (Juo.) Ohhoh! Oikeinpa hikosin, tuota... otan
vähän koivillekin. (Juo taas.)
JOUTO. Jotta keikkuis ketterämmin illan pitkissä iloissa.
TUULIKKI (nauraen). Voi mun pätö päiviäni, vieläkö Käpsäkin käkeisi
jalan norjan nostantahan!
KÄPSÄ. Tui, tui, Tuulikki, sinua! Viel' on käypä Käpsän mieli. Katso
illalla itseäs...
(Iloista, vähän pidätettyä hälinää kuuluu ulkoa. Sisälle
syöksähtää Suomelan alueen palkkaväkeä, etup. nuoria miehiä,
mutta myös naisia.)
KÄPSÄ. Ka, ka! Tulkaa vain peremmä!
ÄÄNI JOUKOSTA. Jopas Käpsä tänne kerkes!
KÄPSÄ. Käpsällä on kärpän jalka.
KULLERVO. Terve, terve pirttiin miehet sekä naiset naurusuiset! -- Jo
kai tiedätte asian: saamme kohta vierahia.
JOUKOSTA. Jo tuon saimme ilon sanan. Nousee tästä rennot rymyt!
KULLERVO. Nouseepa rumakin remu! Mutta -- hiljaa siitä niinkuin hiiret,
aikeestamme ankarasta! Pidetään vain niinkuin kestit -- muuta muka ei
mitänä.
JOUKOSTA (innoissaan). Se on selvä! Tehdäänpä salainen temppu,
hyökätään, kun nukkuu Karhu.
(Naurahduksia.)
KULLERVO. Onko kaikki yhtä mieltä: otetaan osamme näistä Suomelan
sukuperuista?
JOUKKO. Tietty se! Kaikki täss' on yhtä mieltä, vaikka valalla
vannottaisiin!
JOUKKO (yhä enempi hälisten). Kaikki olemme -- otamme kaikki!
KULLERVO. Kun nyt saapuu auttajamme, Vennään vetreät toverit, niin
pankaamme parastamme: annamme asunnot heille, leivomme leveät leivät...
JOUKOSTA (nauraen), Oikein limpun litsaukset... hä häh!
KULLERVO. Naiset pankohot olutta, kun ehtyy entiset varat.
JOUKOSTA. Naisill' on aina antamista!
(Naurua ja tuiskutusta.)
Ulkoa kuuluu kopinaa. Jouto pistäytyy ovesta kurkistamaan.
JOUTO. Käykää sisään... ahaa, kuomat, kaimat, käykää pirttihin sisälle!
KULLERVO (rientäen vastaan). Terve, toverit! Mitäs kuuluu? Tervetuloa
talohon!
Semen Ujunoff joukkoineen tulee.
SEMEN UJUNOFF (tervehdellen). Tjerve, tjerve! Kiitos, kiitos! Ensi
giertah Vermään veljet tjervedulleet on dalohon. Ensi giertah doverina
tavatahan.
KULLERVO (liehakoiden). Ensi kertaa! Se on totta. Mut ei suinkaa viime
kertaa! Toivottavasti tästä lähtein Vennään veljet ja Suomen toverit
aina yhdessä aprikoivat, auttavat toinen toisiansa... kaattaan Karhut
ja pajarit!
UJUNOFF. Da oigein sanoit! Hjuvin hjuva! Kaadaan Karhut da pajarit!
(Joukot nauravat.)
KULLERVO (kuljettaa U:n pöydän päähän istumaan). Vieraalle
kunniapaikka, päällikölle pöydän päähän!
UJUNOFF. Kiidos, kiidos! Hjuvin hjuva!
KULLERVO (toisille ryssille). Te, toverit, katsokaahan kukin paras
itsellenne! (Naisiin viitaten).
Yleistä naurua ja naljailua.
TUULIKKI (vie oluthaarikan U:lle). Tulomalja päällikölle!
UJUNOFF (silmää iskien). Tjerveydeks, tjerveydeks! Kovin on punainen
juoma... da neion poski punaisempi!
(Tarjoillaan olutta, ensin Vennään miehille
sitten omille. Naljailua.)
UJUNOFF. A ennenguin muida muistalemme, pistetähän ilot pistoon! Jotta
norjistuis jäshenet pitkän matgan ja paagasen päälle. Soida, Ivan,
soidah shirmankka, Ivan, da, dantshikat, tavaarishij, Shuomen tjyttöjen
gerallah!
(Ivan ja Michael käyvät soittamaan. Suomen tyttöjen silmät
alkavat palaa Vennään poikien puoleen. Tuota pikaa käy iloinen
karkelo, pari ryssää laskee hihkuen "ripatskua".)