Runo-Laulu Talonpojan Säädystä.
Ei oppi ojahan kaada,
Ei taito takasin työnnä,
Neuvo syrjähän sysäjä.
Ensin mies opetetaan,
Sitte hattu hankitahan.
Herrat hattua pitävät,
Kyntömiehell' on kypärä.
Joll' on oppia otassa,
Sen on nappia nutussa,
Housussa hopiakello;
Palomies on paikkaisissa.
Joll' on virka vähäinenkin,
Sill' on paita palttinasta,
Riihimies on rikkuneella.
Herrat saappaassa salissa,
Toisin vuoroin tohvelissa;
Viertomies on virsuillansa.
Herran on keppi kädessä,
Puhe pulska Mestarilla,
Peltomies om pelvon alla.
Kuules kuitenkin minua,
Taitava talon isäntä:
Älä suutu säätyhysi,
Älä virkahas' vihastu, Vaikkas' vaivalla isolla
Maatas' mahtihin rakennat.
Pidät pellon pehmiänä,
Hankit halmetta lisäksi,
Kannat kontissa evästä,
Viikon muonan mennessäsi,
Vaikka vanhana valitat:
"Sekä on kipiä selkä
Että hartiat hajalla."
Ei pännä meitä elätä,
Jos ei atrasta apua.
Kuin et kyntöhön kykene,
Pidä pojille porua,
Neuvo työtä tyttäreille,
Aja pellolle perettäs',
Kaskimaalle kaikki joukko,
Palolle paljon väkeä,
Niinkuin niitylle ikähän;
Sitte siunaapi Jumala,
Ett' on aitassa eloa,
Raha-kassa kamarissa,
Että on vara veroksi,
Ulottuu ulos-teoiksi,
Että Papitkin paraten
Saavat heidän saatavansa,
Lukkari oman osansa,
Kaikki muutkin kappamiehet
Suorittelet suosiolla. —
Sitä miestä mielellänsä
Herrat hyvänä pitävät,
Jolta saavat saatavansa.
Sitte Kirkherran kotona
Kahvikuppi kannetahan;
Luona Lukkarin samaten
Aamu-ryypyy annetahan;
Nimismiehet mielellänsä
Kelpomieheksi kehuvat,
Vielä sanovat salissa:
"Istu nyt hyvä Isäntä
Ota ryyppy oivallinen."
Sille rengitkin rupeevat
Ilman paljon pyytämätä,
Piiat kanssa pyrkimällä
Laurin päivänä peräävät;
Sille mestarit menevät
Työhön ilman tinkimätä;
Kasakoita kaikin aion
Hänen työhönsä tuleepi.
Tämmönen talon Isäntä
Saapi hankkia hatunkin,
Paian puhtahan pitää,
Vielä västin oivallisen,
Ja siihen siniset housut.
Saanut saappaatkin pitää,
Käypi köyhä kengätäkkin.
Vieläkö saanen sanoa
Eli pikkuisen puhua
Muiden mieliksi minäkin?
Ei hän mailma mahissa
Paitsi Herroja pysyisi;
Ei Herrat hyvin eläisi
Kuin ei maata kynnettäisi.
Maasta mailma elääpi,
Sekä suuret että pienet;
Maasta makiat tuleepi,
Maasta vääntyypi väkevät,
Hapan kaikki hankitahan
Kaiken kansan tarpehiksi.
Siis sinä siviä Vaari,
Taitava talon Isäntä,
Et huoli hätäillä siitä,
Jos Herrat hevosen kanssa
Tulevat tupasi etehen.
Käske kohta kiirehesti
Rengin riisua hevonen,
Kanna kauroja etehen,
Käytä Herra kamarihin,
Kanna pöydälle pötyä,
Laita lapsi naapurihin,
Rannin vaarille varoitus,
Kutsu kanssasi ruvalle,
Istu itse pöydän päähän,
Ota pottu polvillesi,
Pidä kädessäs pikari.
Sitten haastele hyvästi,
Vielä viisaasti kysele
Kaikki kaukaiset asiat;
Paneta paras hevoises'
Kyytihin kylän väliksi.
Anna ruokia rahalla
Muillekkin matkustaville.
Pidä vaivaisten varana
Kala, leipä kaikin aioin;
Maksa palkka mestareille,
Rengeille rehellisesti,
Koska kohtuullisest' anovat;
Vaan jos paljon puhuvat,
Mahdotointa mainitsevat,
Suutu ja sano sinuksi.
Ole muorille mukava
Pidä perhettäs hyvänä;
Älä liiku liassa silmin,
Älä eineettä kävele,
Ota aina aamu-ryyppy
Muorin kanssa kahdakkesken;
Pidä kohtuutta kotona
Reisussa rehellisyyttä,
Niin et väärähän vaella,
Vaikka vanhaksi eläisit.
Paavali Korhoselta,
Rautalammin pitäjässä.
Yksi apulaista tarvihteva ja saanut Maanmittari.
Runoissa edespantu.
Maanmittarin Salosten-pitäjässä Herra Joseph Fonténin ja Neitsy
Brigitta Magdalena Vilanderin Hääpidoissa, vuonna 1788.
Kaikki ammatit avarat,
Virat vissihin usiat
Työtä työntävät isoa,
Joka aika ammuntavat;
Mutta muutamat enämmän
Kovin paljon paaduttavat.
Mikä on maita mitata
Laadullensa lasketella?
Se on kurja kulkeminen,
Teko varsin vaivaloinen.
Että käydä ketjun kanssa,
Kahletten kanssa samota,
Kaikki kankahat katella,
Kukkulatkin kuleskella,
Nähdä nevat oivalliset,
Soita sotkia pahoja,
Rämpiä kaikki rämehet,
Räähät rääsiköt peräti,
Korvet kontata tiheät,
Levät, lammikot laveat,
Vielä mennä merellekkin,
Yli vetten venytellä,
Kaikki panna paperille,
Tatroa taulun levylle,
Siitä työtä sikiäävi,
Luopuuvi kyllä lujasti,
Josa apua alati
Taitavata tarvitahan;
Muutoin todeksi tuloovi
Sanan lasku lausuttava:
Yhtäjällä yhden jäljet,
Vaikka poikelle avarat.
Jos tässä joku sanoisi
Kysyisi kyllä äkisti:
Mitäpä maan mitassa
Akat apua tekevät?
Sille tämän terävästi
Anna vahvan vastauksen:
Antavat akatkin avun
Miehillensä Mittareille,
Koska Taulun talistavat,
Vievät äijäinsä etehen,
Että siihen sirkkelinsä
Saavat panna, passarinsa,
Neulansa hyvin näpeät,
Kaikki kovat kopenensa,
Kiirehesti kirjotella,
Siihen kuljailla kuvia.
Mennessä metän sisähän,
Mitta-työhön työntyessä
Muonat mukavat mukahan,
Eväs-laukut laittelevat.
Kuka hoitas' horniaksi,
Pirtin lämminnä pitelis',
Koska konttari kotia
Miesi mitasta tuloovi?
Kuka kyrsän kypsennäisi,
Leivän rahille rakentas'?
Kuka kirnun kiikuttelis',
Padan tulelle panisi?
Kuka heilus' härkkimessä
Tahi kahtos' kapustata?
Kuka kuppia kulettas',
Veisi vellin syötäväksi?
Kuka juoksis' juotavata
Nopeasti noutamahan?
Kuka pahnoja panisi,
Laittas' laadulle lavoa?
Kuka kaihtisi kutakin
Alitusti askaretta?
Kuka kohta korjoaisi
Panis' paikan vaatteihisin,
Joista risut riidellehet
Ovat, osan ottanehet?
Eikö näissä nähtävästi
Akan tarvita apua?
Kyll' on iso ihtellensä
Kartoisansa kahtominen.
Työläs on asia tehdä,
Saada sarkoja hyviä,
Niihen rajoja raketa,
Panna paaluja välihin.
Kuka kaikki kahtomiset
Tahi monet tasaukset
Tässä saattaavi sanoa,
Yksin ylös luetella?
Uusi nälkä nähtävästi,
Jano vieläkin jalompi
Sitä tehdessä sikiäs',
Tulis' vielä vierahille.
Eipä imet ensinkänä
Ole outo ollenkana,
Että saatu Salosihin
Mitta-Herra mieluhinen
Oivan ottaavi omaksi
Apulaisen aikanansa.
Että kahto Kannuksesta, [Yli-Kannuksen Kirkolta.]
Avun kelvoksen käsitti.
Eipä Herra eksynynnä,
Takaltunna taipalelle,
Polun Polvelta osasi
Ratki Isohon rakohon, [Talon nimejä]
Josta painu pappilahan
Ämmän-ojalle äkey.
Kulku oli onnellinen,
Olkoon onni pysyvä!
Ylkä hyvin ylistetty
Mainittu Maan-tasaaja!
Tee työtä tytymällä,
Mittoa mielihyvällä,
Avun saatuas' sanotun
Kupehellas' kuuntelevan;
Avut isot aivan monet
Siltä sinulle tulevat.
Kyllä kotos' kohdallansa
Varsin vahvasti pitäävi,
Vielä sittenkin Sinua
Mitta-työssä tydyttäävi,
Josta jo olen sanonut
Lyhyeltä lyllyttänyt.
Morsian koko korea,
Auta miestäs' Mittaria
Taiten kaikella tavalla!
Vielä minä viimmeseksi
Aivan juuri ameneksi
Teille toivotan todella
(Toiset myöskin toivoittavat)
Ylähältä yltäkyllä
Hyvin kaikkea hyveä!
Henrik Achrenius.
Mag. Carl. Meurlingille, hänen poikansa Kummilta, 1779.
Herra Caarle Kalajassa
Meidän mestari totinen!
Vaikka pojan ponnistella
Olet oikein osannut,
Ällös tuosta turpumahan
Kovin rumasti rupia.
Kyllä lapsi laadullinen
Sun on poikas' oivallinen;
Suokohon Suurin Tekiä,
Iso Luoja luvatkohon
Menestystä melkiätä,
Kaunihinta kasvantota!
Kyllä veljeni väleen
Sinä sievästi alotat;
Aika nähdä antakohon,
Juuri julki saattakohon,
Jos olet uros uhea,
Lasten taata taitavainen.
Ett' on kätkyt kerennynnä,
Kannettunna kamarihis',
Sinä siirry karsinahan,
Ole oinasten parissa,
Viikko viitinen esinnä,
Kukatiesi kuutinenni,
Lehti-kerput kelvolliset
Karsinahas' kannatuta.
Anna Akkasi ihanan
Caisan katalan levätä,
Tultua sinun tupahas',
Saksan maalta marsittua!
Puuro-kupit kuljetuta,
Talkkuna-vadit talista
Lähelle lepo-sioa,
Ämmäs' äkeän etehen,
Että tulis' entisellen,
Kostusi koko hyväksi,
Ulos oinahan otattas'
Päästäs' Pässin karsinasta.
Poika pieni pikaisesti
Kapaloista kasotkohon,
Jotta joutus' juoksemahan
Kummin tykö kulkemahan!
Henrik Achrenius.